Teatteri antaa rohkeutta ja kykyä sietää häpeää

Julkaisemme blogissa Nuorten näyttämön nuorten pitämän puheen Oulun teatterin juhlavuoden Alkajaisjuhlassa keskiviikkona 24.8.2022.

Noin vuosi sitten tähän aikaan hakiessamme Nuorten näyttämölle teatteri tuntui ainakin osalle meistä vielä jollain tavalla etäiseltä asialta. Emme ajatelleet kuinka suuri osa elämää ja arkea teatteri tulisi olemaan. Tämä viimeinen vuosi, jonka vietimme tiiviisti yhdessä, oli täynnä upeita ja unohtumattomia hetkiä.

Viime keväänä olimme erossa toisistamme korkeintaan muutamia päiviä. Siinä kasvoimme entistä tiiviimmäksi porukaksi ja meistä tuli viimekeväisen näytelmämme nimen mukaan: Yhtä suurta perhettä. Vetäjämme Jukka totesi yhden tunteikkaan harjoituksen aikana, että nyt ollaan teatterin ytimessä.

Katsomamme näytelmät, rakas teatterirakennus, ainutlaatuinen yhteishenkemme ja kaikki jaetut kokemukset ja tunteet, ovat aiheuttaneet meissä suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vuosi on todellakin ollut tunteiden rikastama. Yökylä teatterissa ja sen seurauksena lyhyiden yöunien aiheuttamat itkunaurukohtaukset ovat jääneet mieleemme hyvin vahvasti.

Enemmän kuin harrastus

Monelle meistä teatteri on enemmänkin kuin vain harrastus. Se on paikka, jonne jokaisella meistä on turvallista tulla ja olla juuri sellainen kuin on. Se on myös meidän intohimon kohteemme.

Teatteri on jotain, mitä moni meistä haluaisi tehdä työkseen joku päivä. Se on tekijä, mikä meitä yhdistää. Kuten yksi nuortennäyttämöläinen totesi: ”Teatteri on saanut mut tuntemaan, että vihdoin kuulun jonnekin, ja etten ole ihan yksin tässä maailmassa.”

Teatteri on saanut meissä esiin erilaisia piirteitä, joiden olemassaolosta emme tienneet. Se on antanut meille rohkeutta ja kykyä sietää häpeää, vahvistanut meidän luovuuttamme ja antanut uudenlaisia näkökulmia, joilla tarkastella ja ymmärtää maailmaa.

Meidät on saattanut nähdä tanssimassa, nauramassa ja leikkimässä pitkin teatterirakennusta. Suuri innostumisemme ja teatteriin uppoutumisemme on toisinaan aiheuttanut huvittuneisuutta teatterin aikuisissa. Rakkaan teatterimme aikuiset ovatkin meidän esikuviamme ja inspiraation lähteemme. Osasta heistä on tullut hyvinkin tärkeitä ja rakkaita. Kiitos siitä.

Patriarkka lisäsi ymmärrystä vanhempiamme kohtaan

Olemme teatterin tekemisen lisäksi päässeet seikkailemaan Vatasen ja Jäniksen kanssa unien ihmeelliseen maailmaan, tanssahtelemaan Billyn ja Michaelin kanssa menneisyyteen ja pohtimaan Diivan kanssa toden ja epätoden häilyviä rajoja, ja sitä palavaa tunnetta, mitä nuoruudessa tunnetaan, mutta jolle emme kuitenkaan tarpeeksi kuvaavia sanoja löydä.

Useat näytelmät ovat opettaneet meitä ymmärtämään asioita, joita emme ole ehkä halunneet ymmärtää. Esimerkiksi Patriarkan avoimia harjoituksia katsoessa moni meistä sai eräänlaisen kosketuksen omiin vanhempiinsa ihmisinä, ja se lisäsi ymmärrystä vanhempiamme kohtaan.

Yleisesti nuorten keskuudessa teatteri näyttäytyy vanhemman ikäpolven harrastuksena, joka ei sovi teineille. Monet nuoret kokevat teatterin olevan hankalasti lähestyttävä taiteenlaji, joka vaatii avoimuutta, taitoa ja empatiaa sekä työryhmältä että katsojalta. Teatteri voi olla monimutkaista ja useat nuoret haluavat päästä helpommalla. Olemme kuulleet useita kertoja muiden nuorten suusta lauseen: ”Miksi mennä teatteriin, kun voi katsoa Netflixiä?”

Teatterin harrastajina ja innokkaina katsojina, tämä aiheuttaa meissä hämmennystä. Ehkä kaikki nuoret eivät osaa arvostaa teatteria taiteenlajina, koska he eivät ole olleet teatterissa tai heillä ei ole ollut mahdollisuutta tutustua siihen.

Me toivoisimme, että muutkin nuoret pääsisivät kokemaan teatterin taikuuden ja sen ilot, niin kuin mekin olemme päässeet kokemaan.