On radikaalia tehdä töitä leikkisästi ja kevyesti  

Aloitin Jäniksen vuoden suunnittelun elokuussa 2020. Ohjaaja Eljas Liinamaan kanssa löytyi helposti yhteinen mielenmaisema. Todettiin, että tänä poikkeuksellisena aikana haluaisi näyttämöllä nähdä jotain toiveikasta ja kohottavaa. Kerrankin saisin oikein luvan kanssa tehdä näyttämölle jotain kaunista! Se tuntui innostavalta ja tärkeältä.  

”If you don’t change the process, you will always end up with the same product”, sanoi Cirque du Soleil’n ohjaaja Franco Dragone. Totesin, että on mahdotonta luoda kevyttä ja kaunista lavastusta stressaamalla ja pakottamalla. Sekä ohjaajan työtapa että upeasti dramatisoitu teos rohkaisivat taiteelliseen vapauteen.  

Päätin siis lähestyä tekstiä ilon, kepeyden ja vapauden kautta, paineettomasti. Saattaa kuulostaa aivan pöhköltä tai itsestään selvältä, mutta oikeastaan on aika radikaalia tehdä töitä leikkisästi ja kevyesti! Taiteellisessa työssä se on kuitenkin usein itselleni paras lähestymistapa. Pakottamalla tulee vain jäykkää ja ankeaa jälkeä. Niinpä annoin ideoiden tulla rauhassa. Luotin intuitiooni ja tein ratkaisuja lähes pelkästään ”läpällä” eli luottaen alitajuntaani ja tunteeseen, en niinkään järkeen tai tiukkaan logiikkaan.  

Kuten näytelmän alussa kerrotaan, näyttämö on unimaailma. Koko matka tapahtuu oikeastaan Vatasen pään sisällä. Tätä korostamaan toin näyttämölle alitajunnan kerroksia peittäviä ja paljastavia verhoja ja esirippuja. Halusin korostaa ihmisen pienuutta luonnon keskellä. Se onnistui helposti hyödyntämällä suuren näyttämön mittakaavaa.  

Loppukuvasta halusin mahdollisimman toiveikkaan ja ilmavan. Maailma ei ole mahdoton, vaan maaginen. Ei ole syytä pelätä. Kaikki tulee menemään hyvin! 

Aino Koski
Jäniksen vuoden lavastaja