Baletin ja oikeustieteellisen kautta näyttelijäksi

Oulun teatterin uusin näyttelijä on vuonna 2021 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistunut Elviira Kujala. Hänet tullaan näkemään muun muassa maaliskuussa ensi-iltansa saavassa Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan -näytelmässä.  

“Vaikuttaa hulvattomalta, koskettavalta ja tosi siistiltä jutulta. Harjoituksissa on ollut ihanan kokeileva ilmapiiri”, joulukuussa Oulun teatterissa aloittanut Kujala kuvailee. 

Kiinnitys Oulun teatteriin on Turusta kotoisin olevalle näyttelijälle ensimmäinen. Hän odottaa innolla pysyvämpää työyhteisöä ja sitä, että pääsee tekemään taiteellisesti kunnianhimoisia produktioita sekä tutustumaan uusiin ihmisiin. Oulun teatteriin hän haki, koska oli kuullut siitä paljon hyvää. 

”Olen kuullut, että täällä on hieno meininki ja täällä on tehty hienoja juttuja. Rakas luokkalaiseni Asta on täällä. Häneltä olen kuullut paljon.” 

Haastatteluhetkellä Kujala on ollut Oulussa vajaan viikon, ja tunnelmat teatterista ja kaupungista ovat ensikokemalta hyvät. 

”Kaikki on niin ihania ja mukavia. Oululaiset ovat kaupassakin niin ystävällisiä. On ollut kiva päästä treenaamaan ja asuntokin löytyi. Oulu vaikuttaa kaupunkina kivalta.” 

Lapsuuden haaveesta totta

Näyttelijäksi Kujala on halunnut pienestä asti, mutta ennen teatteriopintoja hän ehti kokeilla muita aloja. Hän tanssi nuorempana balettia, josta tuli yhä vakavampi ja vakavampi harrastus. Näyttelijäunelma vaihtui balettitanssijaunelmaan ja hän meni sitä kohti.  

“Lukiossa opiskelin alle vuoden Oopperan balettioppilaitoksessa ja muutin Turusta Helsinkiin. Oli kuitenkin liian aikaista itsenäistyä silloin ja luovuin siitä haaveesta. Sen jälkeen ajattelin, että haluan ihan muuta.” 

Kujala haki lukion jälkeen opiskelemaan oikeustiedettä, pääsi sisään toisella kerralla ja opiskeli sitä neljä vuotta. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen hän tajusi, ettei se olekaan omajuttu.  

“Alitajunnassa oli koko aina ollut näyttelijähaave. Perustimme Turun oikikseen speksin, jossa lauloin ja tanssin. Pikkuhiljaa konkretisoitui haave ja uskalsin sanoa harvoille ja valituille, että sitä haluan ja uskalsin hakea Teatterikorkeakouluun.” 

Hän pääsi Teatterikorkeakouluun ensiyrittämällä. Odotuksia hänellä ei Teakista ollut, sillä hänellä ei ollut monien muiden näyttelijäksi haluavien tapaan pitkää kokemusta nuoriso- ja ylioppilasteatterista. 

”Teak täytti kaikki odotukset, vaikkei niitä ollutkaan. Tulin ihan erilaiselta alalta ja yhtäkkiä pääsinkin tekemään sellaista, mikä itseä kiehtoi ja tuntui tosi oikealta. Se oli hurja tunne. Ekan vuoden ja koko kandin ajan havahduin usein siihen, että saan tehdä tätä opiskeluissa.” 

Opiskelut olivat näyttelijäperheestä tulevan Kujalan mielestä ihanaa, intensiivistä ja rankkaa henkisesti sekä fyysisesti. Erityisesti kandivuodet olivat “intensiivinen mylly”.  

“Arki pyöri koulun ympärillä. Meillä oli aivan ihana luokka, ja se oli tosi ainutlaatuista aikaa. Oikeasti niiden samojen ihmisten sai jakaa sen, niin suhde muodostui ainutlaatuiseksi. Oli myös vaikeuksia ja kipuili asioiden kanssa.” 

Kujala on ollut työelämässä valmistumisen jälkeen muutaman vuoden. Näyttelijäntyö on maistunut hänelle erittäin hyvin. 

“Onhan se ollut ihanaa – vaikka näin on kliseisestä sanoa – että saa tehdä työkseen mitä rakastaa. Olen tosi onnellinen työstäni ja olen etuoikeutetussa tilanteessa. On myös totta kai haasteita ja huonoja puolia, mutta olen kiitollinen.” 

Teatterissa Kujalaa viehättää juurikin näytteleminen. Siitä syntyy ainutlaatuinen tunne, mitä ei missään muualla koe. 

“Muistan pääsykokeista improvisaatiotehtävän. Kun tulin sieltä, muistan miettineeni, etten tiennyt, että tällaista on olemassa ja minusta voi tuntua tältä. Ajattelin, että tätä haluan tehdä ja voiko tätä tehdä? Oma fyysinen ja henkinen kokemus näyttelemisestä oli järisyttävä.”