Ovllán libretto suomeksi

Etusivu › Ovllán libretto suomeksi

Libretto suomeksi

Libretto:

Juho-Sire/Siri Broch Johansen

Tekijänoikeudet:

Juho-Sire/Siri Broch Johansen

Käyttö vain luvalla.

–

Ovlá on taitava

♪

Ovlá on iso poika

Ovlá on auttavainen

–

Haluatteko vain
konserttiliput –

vai haluatteko myös
liput yöpymispaikkaan?

Mitä haluatte?
Haluatteko?

Haluatteko haluta?
Aiotteko aikoa?

Mitä?
En ymmärrä.

Pojat! Osaako joku kääntää?
En ymmärrä paskan vertaa.

Naisia! Naisia! Naisia!
Naisia! Naisia! Naisia!

Etkö ymmärrä?
Todellako?

Että et ymmärrä?
Ymmärrätkö?

Kyllä sinä ymmärrät!
Eikö vain?

Eikö vain?

Mitä?

Minä puhun ruotsia,
jos sinä et puhu suomea.

Voitko sanoa sen ruotsiksi?

Miksi piksi polkatriksi?

Mitä? Saatana pojat,
ne ei päästä meitä sisään.

On helvetinmoinen homma
selvittää asioita.

Katso, meillä on rahaa!
Paljonko haluat?

Paljonko maksaa neljä lippua?

Jaaha. Haluutteko vain
konserttilippuja, –

vai myös yöpymisen
leirintäalueella?

Me kyl aiotaan yöpyä täällä.
Konsertit, yöpymispaikka, –

ihan koko paketti.

Uu-aa koko yön!

–

Aivan, niinhän ne sanovat.

Mutta minä näen.

Minä tiedän.

Minä ymmärrän.

Eksyneitä lampaita he ovat.
Heitä varten olemme täällä.

Pääsivät haavoja parantelemaan.

Juuria hoitamaan.

–

Olen kuullut
festivaalista Karressa.

Festivaalista Karressa?

Sinne tulee näemmä paljon
ihmisiä kautta Pohjoiskalotin.

Artisteja ympäri maailman.

Nyt tänä viikonloppuna!

Sinne tulee vaikka
kuinka paljon naisia!

Naisia!

Naisia?

Naisia!

Saattaapi olla aika paljon
saamelaisia.

Saamelaisia?
Etkö sanonut naisia?

Saamelaisia naisia!

Oletko kuullut, mitä sanotaan
saamelaisista naisista?

Saamelaisista naisista,
saamelaisista naisista!

–

Voi helvetti, tiedossa pillua,
viinaa ja nikotiinia!

Koulupojan vitamiinia!

Pillua, viinaa ja nikotiinia!
On koulupojan vitamiinia!

♪

–

Muzet muzet muzet
(tummanruskea poro)

Olen muzet.

En ole muzetsággi.

Et ole muzetsággi.

Miksi?

Ei suomalaisen suukot
ole niin makeita.

Ei suomalaisen kädet
niin pehmeät.

Ei suomalaisen keho
niin ketterä.

Pidä minusta kiinni.

Syleile minua.

Olethan siinä?

Kyllä olen.

Olen.

Kyllä olen.

Olen.

Ja sinä olet muzet.

Olen.

Kyllä olen.

Ja sinä olet valkko.

–

Hei, Oula, missä sinä olet?

Oletko naisissa?

Ei haluta häiritä,
mutta oletko siellä?

Näin hänet sen kauniin
saamelaisnaisen kanssa.

Sen tummatukkaisen naisen.

Hohoi, saamelaiset naiset!

Saamelaisia naisia!

Älkää tulko sisälle!
Minä olen täällä!

Ei ei ei!
Me emme tule sisään!

–

Painukaa jo helvettiin siitä,
täällä ei ole mitään nähtävää!

Menkää etsimään itsellenne naisia,
pirun juopot!

Saamelaisnainen tietenkin!

Niin, saamelaisnainen, perkele!

Saamelaisia naisia!

–

Taidat olla jossain
saamelaisalueella kasvanut?

Kenties Tenojokilaaksossa,
jos oikein kuulen?

Tenojokilaakossa juuri,
kasvanut lohta pyytäen.

Entä sinä?
Oletko Mázesta, vai?

♪

Olen Kautokeinosta.
Biltaveadjissä kasvanut.

Aivan joenrannassa, minäkin.

Mekin kalastimme.
Mutta nyt en tiedä enää, –

mitä kaloja siellä lienee
tulevaisuudessa, tiedäthän.

Miksi niin?

Aikovat meidän joen padota.

Missä?

Altan suunnalla,
Sautso on paikan nimi.

Voi.

Et ole varmaan
niin tarkkaan seurannut, –

mitä tapahtuu Norjan puolella
Saamenmaata?

No, en tosiaan ole.

Mitä tapahtuu Suomen puolella?

Minä asun Kiirunassa.
Työskentelen kaivoksessa.

Järjestän rautamalmia
terästehtaille.

Minä ajan Kiiruna-kuormuria!

Mitä sitten tapahtuu
Ruotsin puolella Saamenmaata?

En ole niin tarkkaan seurannut.

Mutta löysit tänne
Davvi šuvváan?

En minä, mutta nuo
minun kaverit.

Minä vain tulin mukaan.

Sinä vain tulit mukana! Haha!

Luulin, että olet enemmän ČSV!
(saamelaisaktivismin symboli)

Mikäs se on?

Herranjumala!

Minä vain yritän jotenkin pärjätä.

ČSV ČSV ČSV ČSV…

Näytä saamelaisuutta!
Osoita saamelaista henkeä!

Kerätkää saamelaiset voittoon!

Näyttäkää saamelaista voimaa!
Kootkaa saamelainen joukko!

Kömmi sängyn alle! ČSV!

ČSV! ČSV!

Sanos Kauko, saameako puhuu?

Ei ole suomea ainakaan…

Miten hän osaa sitä puhua?

Niin, miten hän voi sitä puhuakaan?

Miten helvetissä hän sitä osaa?

–

Hoi, Oula, vastaapahan tähän:

Oletko saamelainen?

Olenko minä saamelainen?
Olenko minä saamelainen?

Piru, kylla minä sinulle vielä näytän!

Mutta miksi osaat saamea?

En ole kyllä saamea puhunut.

Kyllä olet, me kaikki kuulimme!

Minäkin kuulin!

Me kaikki kuulimme,
kun sä puhuit saamea!

–

Nykynuoret eivät osaa mitään.

Eivät osaa nylkeä.
Eivät osaa niittää.

Eivät osaa kalastaa.
Eivät osaa sauvoakaan.

Ovat täysin kelvottomia.

Silloin, kun minä vartuin,
ei ollut niin helppoa.

Silloin työskentelimme ulkona
päivät pitkät.

Kävimme sisällä vain syömässä.

Nykyään ovat koulussa
laiskottelemassa.

Turhanpäiväisiä oppivat.

Mitä kukaan ei koskaan
tarvitse.

Kotiin tulevat –

taitamattomina,
joutilaina.

Turpa kiinni, äijänrontti!

Miksi, miksi?

Miksi pojasta tuli
tällainen mämmikoura?

–

Olen kuullut että täällä tykätään
Suomen suomalaisista

Suomen tasavallasta

Olen kuullut,
että työskentelemme ahkerasti

Olemme vahvoja ja taitavia

Olen kuullut, että maksavat hyvin
ja huolehtivat majapaikan myös

Olen kuullut, että täältä saan
ajokortin vaikka mihin

Lectrahaul,
Scania

Kaivinkoneeseen,
porakoneeseen

Ja Kiiruna-truck!

Joo, aion ajaa Kiiruna-truck!

Kiiruna, Kiiruna,
Kiiruna-truck!

Olen kuullut, että täällä pääsee
kaivamaan ja mekastamaan

Täällä saa olla suomalainen
ja elää ruotsalaisen tavoin

Täällä pääsee puhumaan suomea
ja elämään ruotsalaisittain

Olen kuullut,
että täällä olen tulevaisuus

Elämä on täällä

Täällä on ruokaa,
katto pään päällä

Täällä on työtä
moneksi vuosisadaksi

Pitempään kuin minun
elämänpolku jatkuu

Suomen miehet,
suomalaiset,

löytävät työn ja elämän
ja ruotsalaisia naisia

Ja Kiiruna, Kiiruna,
Kiiruna on se paikka

Olen kuullut, että täällä pääsee
kaivamaan ja mekastamaan

Että täällä saa olla suomalainen
ja elää ruotsalaisen tavoin

Täällä pääsee puhumaan suomea
ja elämään ruotsalaisittain

Olen kuullut,
että täällä olen tulevaisuus

Elämä on täällä

Täällä on ruokaa,
katto pään päällä

Täällä on työtä
moneksi vuosisadaksi

Pitempään kuin minun
elämänpolku jatkuu

Suomen miehet,
suomalaiset,

löytävät työn ja elämän
ja ruotsalaisia naisia

Ja Kiiruna, Kiiruna,
Kiiruna on se paikka

–

Sinäkin olet yksi meistä

Kuulut meidän joukkoon

Sinä et ole suomalainen

Olet jättänyt meidät, saamelainen

Olet saamelainen

Ainiaan

Vaikka yrität paeta

Vaikka yrität livistää

Olet saamelainen

Nyt ja ainiaan

Turpa kiinni!

Nyt ja ainiaan

♪

Minun ei varmaan pitäisi
sanoa tätä

Mutta olisi hyvä olla lähelläsi nyt

Kätesi ympärilläni, syleilyssäsi

Minun ei varmaan pitäisi sanoa
tätä niin suoraan

Mutta ei se haittaisi mitään

jos käväisisit tai jos jäisit

Ei minun pitäisi varmaan olla
niin suorasukainen

Mutta onhan vain niin,

että elämä on parhaimmillaan,
kun olen lähelläsi

Ovlá, saanko kutsua sinua rakkaaksi?

Ovlá, kun olet luonani,
olet Ovláseni

Niin lämpimänä

Pidä minusta kiinni, Ovláseni

Älä mene minnekään

Voisitko, Ovláseni

Jäädä, jäädä luokseni

Minun ei varmaan pitäisi sanoa tätä

Mutta minun täytyi tulla
luoksesi juuri nyt

Minun täytyi päästä
sylisi läheisyyteen

Minun ei varmaan pitäisi sanoa
niin suoraan

Mutta ei se haittaisi mitään

jos käväisisit taikka jos jäisit

Ei minun varmaan pitäisi sanoa
niin suorasukaisesti

Mutta se vain on niin,

että elämä on parasta,
kun olen lähellä sinua

Anna

Ovlá

Voinko kutsua sinua
rakkaakseni?

Anna

Ovlá

Kun olet lähelläni,
olet vain Annaseni/Ovláseni

Niin lämpöisenä,
Annaseni/Ovláseni

Pidän sinua sylissäni

Rakas Anna, älä koskaan lähde

Voisitko, Annaseni/Ovláseni

Jäädä, jäädä luokseni

–

No niin, vihdoin pääsen tapaamaan
kuuluisan Ovlán!

Maankuulun Ovlán!

Hänen mielestään puhun
paljon sinusta.

Hän on minulle kaikkein tärkein.

Sinun täytyy pitää hänestä huolta,
muuten saat tuntea seuraukset!

Haha, isä menee ulos haulikon
kanssa, jos miehet lähestyvät taloa!

Mutta kun sinä tulit,
hän laittoi haulikon pois.

No, ei aivan kuka tahansa
pääse keittiöön –

saati saa kahvia
tässä talossa.

Niin, sinähän olet oikea
jokisaamelainen Tenojokilaaksosta.

Jos oikein ymmärrän?

Kyllä, olen sieltä kotoisin,
suomalainen.

Olen varttunut
Outakoskella –

ja Utsjoella ja Inarissa ja
Ivalossa.

Vuovdaguoikassa ja Ohcejohkassa
ja Anárissa ja Avvilissa?

Outakoski, Utsjoki,
Inari, Ivalo.

Vuovdaguoika.

Outakoski! Utsjoki!

Rovisuvanto!
Akukoski! Talvadas!

Anár. Avvil.
Ohcejohka.

Suomen kylät Suomen tasavallassa!

Jaa, mikäs tämän kylän
nimi sitten on, Ovlá?

Jaa? Mutta…?

Mikä on tämän
kyläpahasen nimi?

Mikäköhän se on?

Mutta tämähän on Norjaa!

Tämä on Biltaveaddji
ja tähän asti –

ei ole yksikään tomppeli
keksinyt sille –

mitään norjalaista nimeä.

Ei yksikään hoksannut valehdella
mikä tämän paikan oikea nimi on.

Ja mistä sinä olet kotoisin?

Tenonlaaksosta.

Tulet Tenojokilaaksosta?

Ja sitten ilmaantuivat
suomalaiset veijarit –

ja keksivät
suomenkaltaisia nimiä.

Mutta onko nämäkään oikeita nimiä?

Eivät ole!

Isä, lopeta!
Älä viitsi.

–

Isä!

Eikö saa totuutta selittää?

Tämän nuoren miehen,
sinun rakkaan Ovlási, –

hienon saamelaisnuorukaisen
täytyy alkaa miettimään –

kaikkea kolonialistista paskaa,
mitä on pakolla syötetty!

Minä olin taitavin sotilas
meidän porukassa.

Olen valmis suojelemaan
Suomea hengelläni.

Jaa, siksikö työskentelet Ruotsissa ja
tyttöystävä asuu Norjassa?

Ei se ole lainkaan niin.

Kuka asuu Saamenmaalla
näillä rajattomilla seuduilla, –

joita koloniaaliset voimat…

Isä, lopeta!
Anna Ovlán olla rauhassa!

No, Anna kuitenkin pitää sinusta
sellaisena kun olet, vaikka olisit…

No, kenen poika sinä sitten olet?

Riitta Rinkisen.

Vai niin. Juha Rinkinen on sitten
isäsi? Alla-Máhtten suvusta?

Ja äitisi, hän taitaa
kuulua Guhttoreihin?

Guhttor yksi, kaksi vai kolme?

Mistä minä tietäisin?

Sinun täytyy selvittää,
oletteko sukulaisia.

Hän varmaankin on Guhttor yksi.

Äitisi kun tuli Kaarasjoelle
ja sitten muutti Suomen puolelle.

Meni naimisiin Rihttá-Ovlán kanssa.
Niin, isoisäsi.

Niin, mitenköhän oikein menee
Rihttállä ja Juhánilla?

Niin, miten sinä oikein osaat saamea,
jos olet suomalainen?

Isä! Lopeta!

No niin. Olet oikein tervetullut
meidän luoksemme.

Niin kauan kuin Anna huolii sinusta.

Vaikka kuuluisit mihin sukuun,
vaikka miten menisi –

vanhempiesi kanssa.

Sydämellisesti
tervetullut olet.

Ole aivan kuin kotonasi.

Ovi on auki.

No niin…

Onpas hän komea.

Voimakas myös.

Kätevä.

Mutta samalla myös…

Isä, isä, älä edes yritä!

Minä haluan vain hänet.

–

Nykynuoret eivät osaa mitään.

Eivät osaa nylkeä.
Eivät osaa niittää.

Eivät osaa kalastaa.
Eivät osaa sauvoakaan.

Ovat täysin kelvottomia.

Taitamattomia ja
kelvottomia.

–

Kuuntele, kuinka potkii!

Jaa! Siinä on isän jalkapalloilija!

Tai saattaa olla äidin superhiihtäjä?

Mutta onhan vain niin, että elämä
on parhaimmillaan kun olet lähellä.

Anna.

Ovlá.

Saanko kutsua sinua rakkaaksi?

Anna.

Ovlá.

Kun olet luonani,
olet vain

Annaseni.

Ovláseni.

Niin lämmin Annaseni/Ovláseni.

Jääthän, jääthän luokseni?

–

Milloinkohan vanhempasi tulevat?

Eivätköhän he nyt vihdoin.

Mutta kuule, Ovlá!

Jos äitini olisi vielä elossa, niin…

Niin, hänhän olisi sinun äitisi, –

mikä olisi aivan eri asia.

–

Me olemme samaa mieltä
yhdestä asiasta ainakin, eikö niin?

Mistä?

Kielestä.
Me puhumme saamea lapselle.

Mutta…?

Norjaa hän oppii
joka tapauksessa.

Lähes kaikki täällä Altassa
puhuvat lähinnä norjaa.

Kielen säilyttäminen tulee
olemaan vaikeaa.

Meidän tulee olla vahvoja.

Onkohan tämä niin fiksua?

Fiksua?

Mitä tarkoitat?

Ei, minä vain…

Mehän puhumme saamea!

Aivan.

Lapsi kuulee kyllä enemmän kuin
kyllikseen saamea.

Meidänhän ei tulisi…

Mitä meidän ei tulisi?

Pilata lasta
sillä keittiökielellä?

Mitenköhän sitten menee, –

jos hän ei osaa
koulussa norjaa?

Sehän on aivan kauheaa!

Kauhea asia tehdä lapselle!

–

Mutta, Ovlá, ei se mene niin.

Eivät asiat ole enää niin.

Ei ehkä Kautokeinossa,
mutta täällä Altassa!

Anna, sinä aiot luoda hylkiön!

Hän tulee jäämään –

aivan –

yksin.

Ei kukaan –

aio edes puhua hänen kanssaan!

Opettajatkin alkavat polkemaan –

lastamme
ja muistuttamaan häntä –

joka päivä, –

miten hiton
typerä hän on.

Hänestä tulee sellainen
omituinen…

Erakko, joka…

–

Meidän lapsemme menee
saamenluokalle.

Ei suinkaan!
Niin ei tule käymään!

Että kouluun tulee
saamenluokka?

Niin siinä kyllä käy.

Ei tule milloinkaan
käymään niin, –

että heitän oman lapseni
susille sillä tavalla.

En koskaan!
En koskaan!

–

No, mitä sitten aiot tehdä?
Puhua lapselle norjaa?

Niin, entä jos aionkin?

Mutta, herra varjele, –

ethän sinä edes osaa
kunnolla norjaa!

Minun lapsestani ei tule
sellaista…

Sellaista….

Sellaista kuin sinä?

–

♪

–

Oi Suomi, katso,
sinun päiväs koittaa

Yön uhka karkoitettu
on jo pois

Ja aamun kiuru
kirkkaudessa soittaa

Kuin itse taivahan
kansi sois

Yön vallat aamun valkeus
jo voittaa

Sun päiväs koittaa,
oi synnyinmaa!

–

Tämä on teidän
uusi koulukaveri, –

Piera Pokkanen!

Luotan, että toivotatte hänet –

tervetulleeksi luokkaan.

Ja olette hyviä luokkakavereita.

Ja sinä, Rinkinen, –
joka myös asut asuntolassa:

Voit varmasti huolehtia, –

että Pokkanen tuntee itsensä –

tervetulleeksi täällä luonamme.

Täällä.

Pierijä?

Pie! Ri! Jä!

Pie! Ri! Jä!
Pie! Ri! Jä!

Pierijä, pierijä…

Lopettakaa nyt härnääminen!

Yhden asian mainitsen,
jotta aina muistat:

En hengaa
saamelaisten kanssa.

–

♪

Onko hän nukahtanut?

Joo. Hän vain käyttää minua
tuttina nyt.

Odotas…

Otapa hänet.

Nuku nuku, nurmilintu

Väsy väsy, västäräkki

–

Meidän oma pikku prinsessa.

Olet niin ihana!

Sinulla on niin kauniit korvat.

Jopa kynnetkin
niin ihanat.

En ole koskaan tällaista
nähnyt ennen.

En, isä ei ole koskaan nähnyt
näin hienoa tyttöä ennen.

Eikä äitikään ole koskaan nähnyt –

näin hienoa pientä tyttöä.

Ja sekä korvat että kynnet
ovat niin ihania.

Niin. Sinä puhut hänelle sitä kieltä
mitä aiot, ja niin teen minäkin.

Mitä hän täällä Altassa
suomen kielellä tekee?

Mitä hän sitten saamen kielellä
tekee Altassa?

Olen tosissani.

Mitä hän saamen kielellä Altassa?

Kaikki täällä puhuvat norjaa.

Kautokeinossa vaikutamme
aivan tavallisilta.

Altassa taas vaikutamme niin…

Ehkä meidän pitäisi muuttaa.

Mitä? Muuttaa?

Niin, onko sinulla mukamas jotain,
mikä pidättelisi sinua täällä?

Ja sitten kun hän
menee kouluun, –

jos eivät sittenkään järkkää
saamenluokkaa tänne…

Mistä olit niin varma
puoli vuotta sitten.

Entä vanhempasi,
joista en ole nähnyt vilaustakaan?

Mitä jos lähettäisit
heille jonkinlaisen –

pienen elonmerkin?

Josta saisivat tietää,
että heillä on uusi jälkeläinen?

Eikö hän muista mitään?
Eikö kaipaa koskaan mitään?

Mitä hänelle on käynyt, kun
hänestä tuli niin jääräpäinen?

Eikö hän muista mitään?
Eikö hän ikävöi milloinkaan?

Tunnenko edes omaa miestäni?
Mikä se on, mitä hän ei sano?

Eikö muista mitään?
Eikö hän ikävöi milloinkaan?

Tunteekohan hän edes itseään?
Mitä hän on syvälle haudannut?

Eikö hän muista mitään?
Eikö muista mitään?

Eikö hän muista mitään?

–

Joskus sitä ehkä
tulee ajatelleeksi…

Ei ollut varmaan kovin paljoa,
mitä muistaa…

Ei ihminen ole sen enempää
yhtä tai toistakaan, vaan…

On vain mitä on,
on vain mitä on.

Onko se niin tärkeää?

Olenhan minä tässä!

Hän vain puhua papattaa
lakkaamatta.

Ongelmat vain paisuvat
joka sanan myötä.

Eikö hän vain voisi…

Miksi täytyy…

Puhuminen ei ole
koskaan auttanut.

Se on aivan turhaa.

Aivan turhaa.

Eikö voisi vain pitää hauskaa?

Elämä kuitenkin kestää
vain tovin.

Pienenpienen hetkisen.

Onko sillä niin väliä, mitä tekee?

Kun lopuksi kuitenkin kuolee?

Onko sillä niin väliä, mitä tekee?

Kun lopuksi kuitenkin kuolee?

Kun

Lopuksi

Kun

Lopuksi

Kun

Kuooooo….

–

Jaa, miten meni yösi täällä?

Pidätkö meidän
lämpimästä sängystä?

Meidän puhtaista lakanoista?

Meidän lämpimistä
makuuhuoneista?

Meidän lämpimästä vedestä
suoraan hanasta?

Meidän sisävessasta?

Löysivätkö unet sinut,
pieni saamelaislapsi?

Mitä sanot?

Miten oli yösi täällä?
Nukuitko makeasti?

Mitä hän sanoo?

Miten meni yösi täällä?
Nukuitko makeasti?

–

Minä olen suomalainen.

Sinä olet suomalainen.

Me asumme Suomen tasavallassa.

Suomi on kärsinyt
kolonialismin taakasta –

monta sataa vuotta.

Ruotsalaiset
nälkiinnyttivät meitä –

melkein kuoliaiksi.

Mutta me olemme suomalaisia,
eikä mikään lannista meitä.

Ei mikään kansa –

ole niin vahva
kuin Suomen suomalaiset.

Ei millään kansalla ole sellaista
sisua, kuin suomalaisilla on.

Ei mikään kansa pärjää
niin vähällä kuin suomalaiset.

Ei suinkaan!
Ei suinkaan!

No, katsopas nyt.

Mitähän Rinkinen on
tänään kirjoittanut?

Minä olen tyhmä,
tyhmä saamelainen.

En osaa yhtikäs mitään.

Minun vanhemmat
eivät osaa mitään.

Siksi en itsekään osaa mitään.

Köyhänä synnyin,
köyhä olen yhä.

Ja jos en pikimmiten opi –

kirjoittamaan ja lukemaan
suomen kieltä, –

joudun olemaan köyhä
koko elämäni –

ja kuolemaan köyhänä.

Köyhänä synnyin,
köyhä olen yhä.

Ja jos en pikimmiten opi –

kirjoittamaan ja lukemaan
suomen kieltä, –

joudun olemaan köyhä koko
elämäni –

ja kuolemaan köyhänä.

–

Sinä tiedät.
Tämä muuttohomma.

Niin, sehän tulee tapahtumaan.

Kun Anna on päättänyt,
mitä aikoo.

Ja nyt on hourannut tuota
seitsemän vuotta.

Etkö voi kuvitella asuvasi täällä?

Minullahan ei ole työtä täällä.

Vai että työtä!

Työtähän kyllä löydämme.

Tiedät, että niin tulee käymään –

kanssasi tai ilman sinua.

Joskus…

–

Eihän se minulle kuulu,
mutta…

Miltä sinusta tuntuisi
jos Elle Sárá kasvaisi, –

lähtisi maailmalle
eikä koskaan kävisi täällä?

–

Sitten olisin ymmärtänyt,
että olin tehnyt –

jotakin todella väärää
hänen kasvaessaan.

Minäkin asuin asuntolassa.

Me olimme köyhiä –

ja minulla oli monta
nuorta sisarusta.

–

Pääsin kyllä kotiin
joka viikonloppu.

Mutta…

Tiedäthän.

Ei ihminen puhu sellaisista.

Sinä olet samanlainen
kuin minä olin nuorena.

Annalla oli mahtava äiti.

–

♪

Hänen poismenonsa jälkeen –

minun täytyi täyttää
hänen kenkänsä.

Muutuin toiseksi ihmiseksi.

Annan takia.

Ihminen ei voi vain –

päättää muuttua
toiseksi.

Voi kyllä päättää,
mitä haluaa yrittää saavuttaa.

Mitä kohti haluaa ponnistella.

Voi päättää luovuttaa –

tai jatkaa yrittämistä.

Voi päättää
lopettaa unohtamasta.

Voi päättää
alkaa muistamaan.

–

Kun olin ikäisesi,
tein riekonansoja unissani!

Kun olin ikäisesi,
kalastin yksin ajoverkolla.

Kun olin ikäisesi,
tein talven polttopuut itse!

–

Nykynuoret eivät osaa mitään.

Eivät osaa nylkeä.
Eivät osaa niittää.

Eivät osaa kalastaa.
Eivät osaa sauvoakaan.

–

Ovat täysin kelvottomia.

Enhän minä päässyt
teidän kanssanne elämään.

Ovlá on isoveli

Ovlá on taitava

Ovlá on tehokas

Ovlá on huolellinen

Ovlá on kätevä käsistään

Ovlá on kielitaituri

–

♪

Ovlá on taitava

Ovlá on iso poika

Ovlá on tehokas

–

Täällä kaikkien on
oltava samanlaisia.

Täällä kaikkien on
puhuttava samalla tavalla.

Täällä kaikki ovat puhtaita.

Pestään vaatteet
ja vartalo –

ja leikataan hiukset.

Syödään kaikki,
mitä lautaselle laitetaan.

Ole tottelevainen,
siisti ja hyvä.

Mutta en ymmärrä, mitä sanot.

Täällä kaikkien on
oltava samanlaisia.

Täällä kaikkien on
puhuttava samalla tavalla.

Täällä kaikki ovat puhtaita.

Pestään vaatteet
ja vartalo –

ja leikataan hiukset.

Syödään kaikki,
mitä lautaselle laitetaan.

Ole tottelevainen,
siisti ja hyvä.

Mutta en ymmärrä, mitä sanot.

Täällä kaikkien on
oltava samanlaisia.

Täällä kaikkien on
puhuttava samalla tavalla.

Täällä kaikki ovat puhtaita.

Pestään vaatteet
ja vartalo –

ja leikataan hiukset.

Syödään kaikki,
mitä lautaselle laitetaan.

Ole tottelevainen,
siisti ja hyvä.

Nousemme kellon soidessa
teemme tehdävät ajoissa

Olemme avuliaita ja kilttejä

Kun valot sammuvat,
olemme jo peittojen alla

Sitten suljemme silmämme ja
Taivaallisen Isämme nimessä

Toivotamme yön tervetulleeksi

Tyytyväisinä turvasatamassamme

Mitä hän sanoo?

Mitä hän sanoo? Mitä hän sanoo?
Mitä hän sanoo?

Nousemme kellon soidessa
teemme tehdävät ajoissa

Olemme avuliaita ja kilttejä

Kun valot sammuvat,
olemme jo peittojen alla

Sitten suljemme silmämme ja
Taivaallisen Isämme nimessä

Toivotamme yön tervetulleeksi

Tyytyväisinä turvasatamassamme

–

Sinä et ole se, joka lähtee,
vaan päätät jäädä.

En voi lähteä.
En päätä jäädä.

Ei siksi, ettenkö
rakastaisi sinua enää.

–

Mitä tämä elämä on?

Vain turhaa.

Mitä elämä on?

Ihminen syntyy, elää.

Kuolee.

Miksi yrittää?

Miksi viitsiä?

Miksi vaivautua?

Mitä mikäkin tarkoittaa?

–

Minä en pysty!
Usko minua!

Minä en mahda.
Usko minua!

Minä en jaksa!
Ymmärrä minua!

En voi! En voi!
En voi!

–

Äiti!

Äiti!
Se olen minä, Ovlá!

–

Et sinä ole Ovlá.

Minun Ovláni ei ole
suomalainen.

En ole suomalainen.

Olen Ovlá.

–

Jopas sinä viivyit.

Tämä on Ovláni,
oma Ovláni

Nyt joikaan omaa Ovláani

Maailmalle lähti,

mutta muisti juurensa

♪

Hän on Ovlá

Minun Ovláni

Minun oma Ovláni

Tenonrannan Ovlá.

–