Vihreät niityt

Ensi-ilta 23.8.

Katso traileri

Suomen 50-luku goes David Lynch

360 astetta ympärilläsi tapahtuva audiovisuaalinen elämys, immersiivinen mysteerinäytelmä entisessä kuurojen koulussa, Tuirassa, jonka maagisissa puitteissa kuljet oman polkusi.  

Teatteria, nykytanssia ja -sirkusta soveltavan esityksen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1952, jolloin Suomessa järjestettiin olympialaiset, Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi ja viimeinen sotakorvausjuna lähti kohti Neuvostoliittoa. Elettiin uutta, toiveikasta aikakautta. Mutta vasta päättyneen sodan varjot ovat pitkät… 

Tarina alkaa Muhokselta, kun Adamin sisko Sonja katoaa mystisesti. 

Esitystila ei ole esteetön. Esitystä seurataan kävellen. Pukeudu mukaviin jalkineisiin. 

Vihreät niityt on Marko Järvikallaksen kirjoittama mysteerinäytelmä, jonka kantaesityksen ohjaavat Janne Saarakkala ja Pirjo Yli-Maunula. Teos on Oulun teatterin ja immersiivisistä teoksista tunnetun Flow Productionsin yhteistuotanto. 

Teos on saanut Uudet klassikot –apurahan. Ensi-ilta on Oulun juhlaviikkojen yhteydessä.  

Huomioi

Esityksessä on intensiivinen tunnelma, ja se sisältää aikuiskatsojille suunnattua seksuaalista ja väkivaltaista sisältöä. Siksi huolehdimme erityisesti siitä, että katsoja voi turvallisin mielin eksyä Vihreiden niittyjen maailmaan. Lisäksi esityksessä on aromaattisia tuoksuja ja teatterisavua sekä verta visuaalisena elementtinä.

Askarruttaako jokin esitykseen liittyen? Tutustu infoomme, jossa on kattavasti tietoa esityspaikasta, esityksen luonteesta ja palveluista:

1950’s Finland goes David Lynch

An immersive mystery play, 360 degrees audiovisual experience around you in an old two storey school building in Oulu, through which you can take your own path.

Combining theatre, contemporary dance and circus Vihreät niityt takes you to 1952, the year of Olympic Games in Helsinki, the year when Armi Kuusela was crowned Miss Universe and the last train of war reparations took off to Soviet Union. It was a dawn of new, hopeful era, although the long shadows of war were still there…

The story begins from Muhos when Adam’s sister Sonja mysteriously dissappears.

The language of the performance is Finnish but Vihreät niityt is also suitable for an English speaker. English synopsis and guidance will be provided. Please, prepare yourself with comfortable shoes, the performance requires walking. The site is not unobstructed.

Vihreät niityt is written by Marko Järvikallas and directed by Janne Saarakkala and Pirjo Yli-Maunula. The piece is a coproduction of and , and also continuation of Flow’s series of immersive performances.

Good to know

The presentation language is Finnish but the performance is also suitable for non-Finnish speakers. Vihreät niityt is audiovisually rich site specific show combining written scenes with physical theatre, contemporary dance and circus, capable of providing a full immersive experience even though one might not be able to understand everything. There are many scenes and acts that do not contain text. Also, programme includes an English synopsis to illuminate the scenario and plot.

Read more about experience, venue and services:

Esitykset ja liput

Ohjaajat

Janne Saarakkala on suomalainen ohjaaja, käsikirjoittaja ja esiintyjä. Hänellä on laaja kokemus perinteisten ja kokeellisten esitysten tekemisestä, erityisesti dokumenttiteatterista ja immersiivisistä esityksistä. Teattereissa, vapaissa ryhmissä, itsenäisissä tuotannoissa ja radiossa työskentelemisen lisäksi hän on myös yksi Todellisuuden tutkimuskeskuksen perustajajäsenistä ja kirjailija. 

Flow Productionsin taiteellinen johtaja, ohjaaja ja kuraattori Pirjo Yli-Maunula tekee kokonaistaideteoksia, joiden toteuttamiseksi hän on luonut eri alojen taiteilijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä hyvin omintakeisen, kollektiivisen työprosessin. Yli-Maunula on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana tunnetuksi immersiivisten teosten ohjaajana. Yleisön suosiota saaneita teoksia on toteutettu erityisissä paikoissa, kuten saaressa, vesitornissa, kasarmilla, varikolla ja pankissa. Hänet palkittiin työstään Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2019 ja Sirkuksen lumo -palkinnolla vuonna 2024.

Esiintyjät

Heli Haapalainen
Henri Halkola
Jaana Kahra
Henri Tuominen
Elina Ylisuvanto
Titta Toivanen
näyttelijä
Nikke Launonen
esiintyjä
Jared Van Earle
sirkustaiteilija
Katariina Van Earle
sirkustaiteilija
Milla Virtanen
tanssija
Silja Tuovinen
tanssija

Työryhmä

Marko Järvikallas

Käsikirjoitus

Janne Saarakkala ja Pirjo Yli-Maunula

Ohjaus

Kalle Nurminen

Lavastussuunnittelu

Paula Koivunen

Pukusuunnittelu

Jukka Huitila

Valosuunnittelu

Anssi Laiho

Äänisuunnittelu

Melina Matinlompolo

Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu

Arviot

”Kokonaisuus tuntuu siltä kuin kävelisi elokuvassa. Parhaimmillaan sama tila tuntuu erilaiselta joka kerta siihen astuessa. Teoksen ohjaajat Janne Saarakkala ja Pirjo Yli-Maunula ovat kumpikin tunnettuja immersiivisistä teoksistaan. Vankka kokemus näkyy. Kaksituntinen simultaanisten kohtausten vyöry on yhtä aikaa hallittu ja valtoimenaan ryöppyävä painajaisuni, josta on mahdollista löytää myös keveyttä ja kauneutta.” – Elena Vuoksiola, Kaleva 29.8.2024

Traileri

Hyväksy markkinointievästeet katsoaksesi videon.

Galleria

Kommentit

  1. Kaisamaria Kakkuri avatar
    Kaisamaria Kakkuri

    Astuin lesken huoneeseen. Aika oli pysähtynyt. Aivan kuin oma elämäni vielä vuosi sitten. Tunsin valtavaa rauhaa ja syvää tarvetta jäädä paikoilleni. Sain jälleen surra kaksi vuotta sitten kuollutta miestäni. Nuorten ryntääminen huoneeseen ja ilakointi keskeytti rauhan. Sokean lesken kustannuksella hölmöily kouraisi sydäntäni ja tuntui niin väärältä.
    Kun nuoret lähtivät pois huoneesta koin vastustamatonta tarvetta lohduttaa leskeä. Nostin pudonneen hääkuvan lattialta hänen syliinsä ja koskin olkapäätä. Polvistuin hänen jalkojensa juureen. Leski suuntasi tarinansa suoraan minulle, toiselle leskelle. Huoneessa oli ehkä kaksi muuta ihmistä kuin me. Kyyneleet virtasivat solkenaan ja katsoin suoraan häntä silmiin. Imin joka sanan itselleni. Yhteisymmärrys oli voimakasta. Lopuksi hän otti minua kädestä ja kiitti.
    Tunsin sisimmässäni syvää kiitollisuutta ja rauhaa. Jäin vielä huoneeseen istumaan. Kun leski lähti huoneesta lähdin seuraamaan häntä.

  2. Antti Hyttinen avatar
    Antti Hyttinen

    Olen aivan myyty. Mitään tällaista en ole ennen nähnyt enkä kokenut. Minusta taisi samantien tulla immersiivisten esitysten fani. Aika meni liian nopeasti, enkä olisi halunnut lähteä pois. Tätä ei voi sanoin kuvailla. Tämä on vain jokaisen itse koettava.

    Koska tällaisesta ei minulla ennestään ollut kokemusta niin jännitystä oli ilmassa kun rakennukseen astelin. Olin kuitenkin päättänyt, että otan tästä irti kaiken minkä saan. Antaudun teokselle ja otan vastaan kaikki mitä eteeni tulee. Ja näin kävikin. Tunne on todella kuin olisit elokuvan sisällä. Se tunne kun istut näyttelijän vieressä portaikossa puhelemassa keskellä käynnissä olevaa näytelmää tai kun lohdutat ja kuuntelet surevaa leskeä tämän nenän edessä. Se tunne niissä oli, että mitä tässä oikein on tapahtumassa. Voiko tämä olla tottakaan. Kyllä se immersiivisessä teoksessa on totta. Aika mahtavat fiilikset. Alun jännitys karisi nopeasti pois ja vaeltelu omaan tahtiin ympäri huoneita imaisi visusti mukaansa ja sai unohtaa kaiken muun maailman.

    Tässä esityksessä on se juju, että katsoja saa osallistua juuri sellaisena katsojana kuin haluaa. Osa haluaa katsella etäältä ja osa haluaa taas mennä lähelle esiintyjiä ja osallistuakin jos mahdollisuus aukeaa. Useissa kohtaamisissa mitä minun kohdalleni esiintyjien kanssa sattui oli vahvasti läsnä lämpö ja yhteys.

    Esiintyjien suoritukset olivat huikeita. Ja miten monipuolinen esitys tämä oli. Siitä löytyy teatteria, tanssia ja sirkusta. Äänimaailma on kerrassaan mainio. Välillä tuntuu kuin vaeltelisit kauhutalossa. Ja lavastus ja tarpeisto on huolella mietitty. Hatunnosto kaikille jotka esityksen aikana taustalla hääräävät. Olisipa mielenkiintoista nähdä miten esitys on saatu kasaan ja mitä se tekniikalta ja muilta taustatekijöiltä esityksen aikana vaatii. Väliaika oli toteutettu nerokkaasti. Sekin on osa esityksen maailmaa.

    Katsoja ei näe kaikkia kohtauksia yhden esityskerran aikana. Lisäksi kohtaukset eivät tapahdu aikajärjestyksessä. Minäkin menin huoneesta ja kerroksesta toiseen ihan fiiliksen mukaan, välillä seuraamalla jotain hahmoa pidempi pätkä ja välillä taas esimerkiksi joidenkin äänten houkuttelemana. Katsoja voi omassa päässään sovitella palapelin palaset yhteen ja luoda ehkäpä kokoniskuvan tarinasta. Juonihan tässä pohjalla on, mutta ainakaan minä en voi sanoa, että olisin osannut onnistunutta ehjää tarinaa näkemistäni kohtaukista muodostamaan. Se on kuitenkin sivuseikka. Eikä haittaa pätkän vertaa. Kohtausten äärelle on antoisa uppoutua vaikkei niistä aina ymmärtäisi yhtikäs mitään. Kokonaistunnelma ja vertaansa vailla oleva kokonaisuus ja elämys ovat tärkeämpiä kuin se ymmärsikö kaiken merkityksen. Tätä esitystä ajatteli mielessään vielä koko seuraavankin päivän. Minulle kävi niin, että parin kohtauksen merkitys kokonaistarinassa valkeni minulle juuri vasta seuraavana päivänä. Niin ainakin luulen.

    Tämä esitys on todellisen teatterin ystävän karkki. Esityspaikkana entinen kuurojen koulu on mitä mainioin. Vanha rakennus luo omalta osaltaan oikeat puitteet esitykselle. Ja kuinka salaperäiseltä rakennus näyttikään illan pimeydessä esityksen jälkeen. Nuo seinät kätkevät sisälleen tämän kaiken nähdyn. Tämä on mentävä katsomaan toisenkin kerran. Silloin voi pyrkiä seuraamaan esitystä toisista kulmista ja näin palapeli rakentuu ihan eri tavalla. Nähdyksi tulee uusia kohtauksia. Tarina ja merkitykset voivat käydä selvemmiksi. Olisipa mahtavaa päästä itsekin esiintymään immersiiviseen teokseen. Suuri kiitos, että teitte tämän Oulun teatteri ja Flow productions.

  3. Riikka avatar
    Riikka

    En ole aivan varma pidinkö vai en. Välillä tuntui että katson Neuvostoliittolaista taide-elokuvaa. Tämä teos vaatii pureskelua, suosittelen menemään kolmen tai jopa neljän hengen porukalla katsomaan, jotta esityksen jälkeen voi yhdessä päivitellä ja yrittää löytää punaista lankaa. Olisin kaivannut esityksen jälkeen keskustelua jonkun tekijän kanssa, että mitäs ihmettä minä tässä juuri kaksi tuntia näin. Suuri osa hahmoista ja niiden merkityksistä jäi täysin kysymysmerkeiksi. Olisin halunnut ymmärtää juonen.

    Hieno tunnelma ja miljöö. Ainekset aivan uskomattoman loistavaan elämykseen, mutta omalta kohdalta koin liian taiteelliseksi. Kehtaanko sanoa, että en tajunnut, vai pitääkö esittää että ”olipas upeaa korkeakulttuuria”?

    Siinä mielessä toki onnistunut, että syvemmän muistijäljen tämä teos jätti, kuin kevyt kesäteatteri.

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *