Eikä yksikään säästynyt sairaudelta 

Sukupolvet ylittävä varjo kummittelee jokaista perheen naista. Sama tuskaa aiheuttava vitsaus siirtyy perintönä äidiltä tyttärelle uudelleen ja uudelleen. Pakokeinoa on vaikea löytää, sillä kukaan ei ole valmis puhumaan tästä kauheudesta sen oikealla nimellä ja asiaa peitellään viimeiseen hengenvetoon saakka. Vuosikymmeniä kestävä kierre on syntynyt. 

Ainoa kotini tuo lavalle eloon Hanna Brotheruksen romaaniin perustuvan rajun tarinan Hannan suvun naisista, joiden kaikkien elämää kietoo syömishäiriön petollinen ote. Ensin sairastuu Hannan sisko, sitten hän itse ja lopulta Hannan oma tytär.  

Kukaan ei pysty suoraan näyttämään, miten tämä toistuva kaava on päässyt tapahtumaan ja ketä siitä olisi syyttäminen. Selvää syyllistä onkin mahdotonta osoittaa, sillä syömishäiriö on monien tekijöiden kohtalokas summa.  

Hannan äidin kommentit tyttäriensä käytöksestä, harrastuksista ja elämänvalinnoista loivat kaikki pohjaa sairauden syntymiselle. Mutta onko äitiä kuitenkaan syyttäminen? Hänkin on saanut osakseen rakkauden puutteen ja piikittelyn omilta vanhemmiltaan. Tällöin sukupolvelta toiselle siirtyvistä traumoista tulee väistämättömiä. 

Tunteiden ilmaisu ei vaadi tuhansia sanoja

Raskaan tarinan keskelle tuotiin hienosti keveyttä tanssillisen elementin kautta. Esityksen aikana tunsin monesti pidättäväni hengitystä ja pelkääväni mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tanssilliset kohtaukset antoivat katsojalle luvan rentoutua hetkeksi sen jälkeen, kun Hanna on saanut kuulla siskonsa syövästä tai kun hänen lapsensa on huutanut tälle kiroillen ja haukkuen.  

Fyysinen ilmaisu ei kuitenkaan pelkästään hauskuuttanut tai tuonut hymyä huulille, vaan se loi tarinaan myös syvyyttä, jota ei sanoilla olisi voinut ilmaista. Hannan todelliset ja tiedostamattomat tunteet saivat tanssin kautta loistaa, sillä niiden kertomiseen eivät mitkään sanat olisivat riittäneet. 

Hannasta tulee vanhemmaksi tullessaan kuin kopio äidistään. Lapsena opitut moitteet ja säännöt heijastuivat nyt hänen omaan jälkikasvuunsa. Pienetkin asiat saavat hänet hermostumaan ja ahdistumaan.  

Äidin taakka perheessä on kuitenkin kovin suuri, miksi onkin syytä muistaa olla armollinen heitä kohtaan. Kun Hannan tytär yhtä lailla sairastuu syömishäiriöön, on se hänelle kova taakka.  

Pitkän ja hankalan paranemisprosessin jälkeen pahinta on, kun Hannan oma syömishäiriö paljastuu. Monia vuosia hän yritti pitää tämän kaikilta piilossa ja tunsi olevansa turvassa, kun sai kontrolloida kehoaan. Kun tyttären kirjeessä kuitenkin anoreksia vedetään pakolla piilostaan, kokee Hanna omanlaisensa oivalluksen.  

Yleisöstäkin asti voi tuntea helpotuksen, kun Hanna tunnustaa itselleen sairastavansa samaa, koko perhettä riepotellutta sairautta. Sukupolvien ylittänyt varjo on viimeinkin väistynyt valon tieltä. 

Miljabella Saukkonen
Näyttämöraati

Näyttämöraati on Oulun teatterin kokoama, riippumaton joukko mielenkiintoisia oululaisia, jotka kertovat omin sanoin teatterikokemuksistaan eri kanavissa. Teatteri haluaa lisätä puhetta taiteen kokemisesta rennolla otteella.