Teatterityö on ompelijalle lottovoitto

Ompelijalle työ teatterissa on lottovoitto! Jokainen produktio ja jokainen työpäivä on erilainen. Pääsen toteuttamaan hyvin erilaisia visuaalisia maailmoja ja oppimaan jatkuvasti uusia asioita omasta työstäni.

Teatteriompelija ei välttämättä voi päätellä puvustuksesta paljoakaan pelkästään teoksen nimen perusteella. Historiallisen klassikon teemat saatetaan siirtää nykyaikaan tai kaikki näyttelijät voidaan pukea samanlaiseen asuun ja roolia vaihdetaan vaikkapa hattua vaihtamalla. Teoksista riippuen myös vaatemäärät saattavat vaihdella yhdestä vaatekokonaisuudesta aina satoihin vaatekappaleisiin! Työmme alkaakin pukusuunnittelijan pitämästä pukumallista, jossa puvustolle esitellään luonnokset ja ideakuvat. Tämän jälkeen valmistettavat puvut kaavoitetaan, leikataan ja ommellaan sovitukseen. Sovituksen jälkeen puvut ommellaan valmiiksi ja ne lähtevät harjoituksiin. Harjoituksissa nähdään toimivatko puvut siten, miten niiden pitäisi ja näyttävätkö ne siltä, miltä niiden halutaan näyttävän.

Teatteriompelijan työ ei kuitenkaan rajoitu vain vaatteiden ompeluun, vaan puvustossa myös värjätään ja painetaan kankaita, patinoidaan valmiita vaatteita, integroidaan pukuihin valoja, tehdään hattuja ja kenkiä jne. Joskus täytyy juosta apuun yllättävissäkin tilanteissa, jos vaikkapa näyttämön esirippu ratkeaa juuri ennen esitystä!

Monipuolisen työn lisäksi parasta työssäni ovat mahtavat työkaverit! Puvuston kahvihuoneessa vaihdetaan vapaa-ajan kuulumisia ja ompelimon puolella taas iloitsemme työhön liittyvistä onnistumisista sekä käännämme huumoriksi sellaiset asiat, jotka eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Mietimme yhdessä teknisiä ratkaisuja haastavampiin saumarakenteisiin ja tsemppaamme toisiamme, jos usko omaan tekemiseen meinaa horjua!

Apua annetaan ja saadaan myös yli osastorajojen. Jotkut rooliasut saattavat olla kahden osaston ”välimaastosta”, kuten esimerkiksi hatut, laukut, kypärät ja haarniskat. Tällöin teemme yhteistyötä naamioinnin ja tarpeiston kanssa. Jotkut rooliasut taas saattavat vaatia esimerkiksi metallista tukirakennetta, jolloin käännymme lavastamon puoleen.

Teatterityölle ominaista on työntekijöiden halu puhaltaa yhteen hiileen: kaikki auttavat, jotta yhteiset tavoitteet toteutuisivat!

Haluaisin kutsua teatteriin varsinkin sellaiset henkilöt, jotka eivät ole koskaan aiemmin teatterissa käyneet! Livenä esitettävissä näytöksissä on jotain sellaista teatterin taikaa ja läsnäoloa, jota ei voi muualla saavuttaa. Vastoin syvälle juurtuneita ennakkoluuloja, teatteriin voi tulla juuri sellaisena kuin olet!

Hanna Orajärvi
Teatteriompelija