Valvovan silmän alla iloitaan ja oudoksutaan

Post-Kabaree. Näin teatterissa kerran aiemmin käyneenä ja Näyttämöraadin jäsenenä hämmästyin pelkästään Pikisaliin astuessa. Tuntui kun olisi siirtynyt johonkin nuhjuiseen ja syrjäiseen baariin New Yorkissa, jossa outo mutta toisiaan rakastava porukka yrittää pitää puljun pystyssä. Pohdimme kovasti kaverini kanssa, mihin päin salia istumme, koska jopa vähän pelkäsimme sitä, millä tavalla yleisöä osallistetaan. Valitsimme pöydän aivan Pikisalin reunalta, mikä päätyi olemaan erittäin sopiva ratkaisu meille.  

Rehellisesti sanottuna en tiennyt mikä kabaree on, ja selvitin asiaa kännykällä ennen esitystä El Matadorin piinaavan silmän katseen alla. Muutenkin hahmot olivat minusta osa jopa hieman pelottavia ja ahdistavia, ja keskustelimme kaverini kanssa kuinka upeita pukuja ja lavasteita tila oli täynnä.  

Illan aikana nauroin, iloitsin, oudoksuin, turhauduin, hämmästelin ja jopa herkistyin. Yleisöä osallistettiin juuri sopivalla tavalla, ja katsottavaa oli esityksen aikana joka puolella salia. Milloin Noa puhalteli nurkassa saippuakuplia ja milloin Martti Sovari oli taas suoristamassa Razputinin hameenhelmoja. Näyttelijät pysyivät hahmoissaan koko ajan, ja pyörivät väliajalla yleisön joukossa.  

Näin teatterin untuvikkona olen tyytyväinen, että Post-Kabaree oli toinen esitykseni, jonka kävin katsomassa näyttämöraatilaisena. Pidin kovasti esityksestä, mutta siinä oli joitakin kohtia, joita en ymmärtänyt. Mutta tarviiko niitä aina ymmärtääkään? Suosittelen ehdottomasti katsomaan ja hämmästymään itse! En halua kuitenkaan paljastaa liikaa esityksestä, joten Moi ja Voi! 

Minna Merenheimo 
Näyttämöraati 

Näyttämöraati on Oulun teatterin kokoama, riippumaton joukko mielenkiintoisia oululaisia, jotka kertovat omin sanoin teatterikokemuksistaan eri kanavissa. Teatteri haluaa lisätä puhetta taiteen kokemisesta rennolla otteella.