Uusi ja vanha kohtaavat

Olin kirjoittamassa tätä esipuhetta ihan muusta aiheesta, kun ihana hr-koordinaattorimme Helena koputti työhuoneeni oveen. Hänellä oli kaksi asiaa, joista syntyi vinkeä mielleyhtymä teatterin toisaalta ikuisesti pysyvästä ja toisaalta alati muuttuvasta luonteesta.

Ensimmäinen asia oli, että henkilökunnan aulaamme koskeva nimikilpailu oli ratkennut. Sitä kutsuttiin Vanhaksi infoksi, mistä syystä sille haettiin uutta, iskevämpää nimeä. Nimikilpailun voitti – tättäräräätätäää – Vanha info. Mikään ei siis muuttunut, ja siitä tuli todella lohdullinen olo. Jotakin pysyy.

Toinen asia oli Helenan kädessä: teatterimme huoltomestarin Janin tulostama korvanlepuuttaja. Siis muoviväline, jonka voi asettaa takaraivolle, ja johon kiinnitetään kasvomaski, jotta korvat eivät olisi niin tiukilla maskin kanssa.

Sekä 3d-tulostettavat asiat että kasvomaskin pitäminen olivat vielä muutama vuosi sitten täysin utopiaa. Minulle on vieläkin vähän liikaa, että tulostimesta voi tulla paperin sijaan asioita. Mutta näin vain on, eikä kasvomaskeistakaan päästä välttämättä aivan heti eroon. Jotakin muuttuu.

Vanhat ja uudet asiat kohtaavat myös näyttämöillämme. Esimerkiksi 8-vuotias näyttelijä ja 61-vuotias näyttelijä (Billy Elliot), vastavalmistunut ohjaaja ja vuosikymmeniä teatteria tehneet ammattilaiset (Lauluja harmaan meren laidalta ja Diiva), Jäniksen vuoden kirjaversio vuodelta 1975 ja näyttämöversio vuodelta 2022, Shakespearen 1500-luvulla kirjoittama teksti ja 500 vuotta myöhemmin syntyneet tekijät (En päässyt Juliaksi ja Nuorten näyttämö).

Jotakin pysyy, jotakin muuttuu, hetkellisesti tai lopullisesti. Se mikä pysyy, luo turvaa, se mikä muuttuu, luo toivoa.

Teksti julkaistu alunperin Oulunteatteri-esitteessä 8.1.2022.

Alma Lehmuskallio
Oulun teatterin taiteellinen johtaja