Helena Pöllänen: Aina saa hävetä

Hersyvä diagnoosi häpeästä

Aina saa hävetä on jatko-osa Helena Pölläsen ensimmäiselle stand up -sooloesitykselle Pitäiskö hävetä? Ensimmäinen osa kysyi pitäiskö, toinen osa vastaa, että ainahan sitä saa, mutta ehkä ei tarvitsisi, ainakaan niin paljon.  

Esitys on hersyvän henkilökohtainen ja itse askarreltu komediallinen diagnoosi ihmiskunnan hirvittävimmästä tunteesta, eli häpeästä. Innostus aiheeseen kumpuaa Pölläsen omasta elämästä. Matkalla aikuisuuteen Helena on parsinut itseään ja elämän polkua kasaan monessa mutkassa ja vaikka matkalle mahtuu tragediaakin, tähänkin esitykseen pätee Aristoteleen yhtälö: tragedia + aika = komedia. Hirveyksiä päin, mutta aina ilon kautta!  

Koulussa Helena halusi olla ”oikeanlainen tyttö”. Hävetti kun aina piti olla äänessä. Olisi ollut parempi olla kuten se yksi Noora, joka halusi sairaanhoitajaksi ja älysi pitää tunneilla turpansa kiinni. Pöllänen ei älynnyt eikä pitänyt. Nyrkkiä purren Pöllänen marinoitui maisteriksi kymmenessä vuodessa vastatakseen edes joihinkin vanhempien ja yhteiskunnan vaateisiin. Hyvä tuli, vaikka monen mielestä verorahat menivät hukkaan. 

Pöllänen myös puhuu ja kouluttaa häpeästä. Vuosien varrella hän on huomannut, että moni tuntuu häpeävän itseään 24/7, emmekä siinä tohinassa edes usein huomaa, että kaikki muutkin ovat ihan hiton noloja. Me kaikki ollaan ja se jos mikä on tosi okei!  

Aina saa hävetä -esitys käy läpi myös häpeän historiaa, merkitystä, haittoja ja hyötyjä. Kyllä – häpeästä on hyötyäkin! Häpeä estää meitä esimerkiksi piereskelemästä julkisilla paikoilla ja se jos mikä on kaikkien etu!  

Ollaan yhdessä noloja ja ruoditaan sitä porukassa niin kauan kunnes jäljelle jää vain hyväksyntä ja nauru. 

Esitykset ja liput

Lavalla

Galleria