Viimeisen päälle tehty esitys

Viisi kolmion mallista näytöllä varustettua tötsää, kaksi tuolia, pöytä, penkki, sohva, muuttolaatikko ja lattiaan teipattu kolmio. Näistä muutamista elementeistä koostuu Miika Nousiaisen kirjaan perustuvan Pintaremontti-teatteriesityksen lavastus, joka on aivan huippuluokkaa, samoin kuin muukin esitys. Esityksen lavastukseen on ilmiselvästi nähty vaivaa ja sen toimivuuden seuraaminen tarinan käänteiden ohessa teki minuun suuren vaikutuksen.

Erityisesti kiinnostuin siitä, miten moneen tilanteeseen yksittäiset, erinomaisesti valitut, lavastuksen elementit taipuvat. Miltei kaikissa kohtauksissa esillä ollut sohva esimerkiksi taipui lavastajan kekseliäisyyden ansiosta lopulta niin moneen, että ennen esitystä kaikkia käyttökohteita olisi ollut vaikea kuvitella mahdollisiksi. Tämän kaltaisen osaamisen todistaminen Pintaremontissa sai minut todella yllättymään ja arvostamaan lavastuksen parissa työskennelleiden ihmisten ammattitaitoa.

Pintaremontin lavastus ansaitsee kiitosta myös siitä, että Pienen näyttämön pinta-ala on otettu mainiosti käyttöön. Pinta-alan vaihteleva käyttö teoksen eri vaiheissa tuo syvyyttä sitä kaipaaviin kohtauksiin, tukee näyttelijöiden työskentelyä ja välittää lisäksi tunnelmaa tavalla, joka tukee täydellisesti esityksen etenemistä ja onnistumista. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii se, että esityksen alussa lavan tilaa on rajattu lavasteilla pienemmäksi, mikä luo kohtaukseen kuuluvaa tiiviimpää ja ahtaampaa tunnelmaa ja vastaavasti esityksen keskivaiheilla henkilöhahmot saavat käyttöönsä miltei koko lavan, kun kohtausten aikana ilmassa on suuria ja hankalia kysymyksiä.

Ja juuri noita suuria kysymyksiä tässä esityksessä on pilvin pimein. Esitykseen on nimittäin ahdettu vaikeita teemoja aina yksinhuoltajuudesta yksinäisyyden kautta muiden ihmisten asettamiin paineisiin. Kuitenkin teemojen laajuutta ja runsauttakin poikkeavampaa ja merkittävämpää on niiden käsittelytapa. Pintaremontissa nimittäin vakavanpuoleisiin aiheisiin suhtaudutaan useassa kohdassa huumorilla, minkä myötä esityksessä on tilaisuus nauraa ja ikään kuin irrottautua hetkeksi vaikeista teemoista, vaikka ne ovatkin läsnä läpi teoksen.

Kaiken tämän edellä mainitun päälle esityksestä teki katsomisen ja kehumisen arvoisen vielä siihen sisällytetyt pienet yksityiskohdat. Näistä esiin voisi nostaa vaikka esityksen keskivaiheilla vastaan tulevan tunnetun tanssijan lyhyen näyttäytymisen, joka tuo mukavan lisän teokseen. Läpi esityksen näytöstä taas tukevat hyvin tehdyt musiikkivalinnat, joista mieleenpainuvin koetaan loppukumarrusten jälkeen. Silloin yleisö nimittäin saatetaan ulos näyttämöltä Dion kappaleen soidessa taustalla, mikä todellakin kruunaa kaikin puolin erinomaisen esityksen.

Kaisla Kiilakoski

Kuulun Oulun teatterin Näyttämöraatiin ja sain liput näytökseen. Emme ole kriitikkoja, vaan tuomme maallikkojen näkemystä teatterista someen ajassa, jossa teatteriarvioiden määrä on laskusuunnassa.