Yksi Schjerfbeckin viimeisistä omakuvista 

Mustuneet omenat, 1944  
Helene Schjerfbeck (1862–1946) 
Didrichsenin taidemuseo 

Mustuneet omenat on Helene Schjerfbeckin (1862–1946) laajan tuotannon viimeisiä teoksia. Teos on maalattu Ruotsissa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa, jossa vanha taiteilija asui mesenaattiinsa Gösta Stenmanin järjestämänä täysihoidossa viimeiset vuotensa.  

Teos voidaan liittää modernistiseen asetelmamaalauksen perinteeseen. Vaikka se kuvaa tunnistettavia hedelmiä, sitä voi tarkastella modernistisena asetelmana, jolle on tyypillistä suuntautuminen abstraktioon, taustan poisjääminen, litteä pinta ja materiaalisuuden korostuminen. Kertovan aineksen puuttuminen korostuu sekä asetelman lajityypin ominaisuutena että modernismin pyrkimyksenä. Mustuneet omenat -teos on modernismin pyrkimysten mukaisesti sarjallinen, teoksista löytyy myöhempi toisinto vuodelta 1945.  

Mustuneet omenat -teosta pidetään yhtenä Schjerfbeckin loistavimmista asetelmista. Se on ollut esillä useissa näyttelyissä ja siitä on kirjoitettu paljon. Mustuneet omenat -teoksessa nähdään aikaisempien teostekstien mukaan taiteilijan tunnetilan kuvausta hyvin latautuneena. Modernismiin liitetään subjektiivinen kuvaus, joten tulkinnat Schjerfbeckin sielunelämästä tai tunteista ovat oikeutettuja modernismin näkökulmasta. Myös taiteilijan omakuvallisuus asetelman kuvauksessa nousee modernismin piirteenä esille. Asetelma on nähty Schjerfbeckin yhtenä viimeisistä omakuvista. 

Se vain on 

Asetelman genren näkökulmasta Schjerfbeckin viimeiset työt, kuten Mustuneet omenat, palaavat suoraan lajityypin piirteiden äärelle. Nature morte, kuollut luonto nähdään vadilla hitaasti pilaantuvien hedelmien myötä, toisaalta teoksessa nähdään selkeästi asetelma, joka on sommiteltu katsottavaksi. Taidehistorioitsija Riikka Stewen on todennut, että moderni ja myöhäismoderni asetelma käsitteli kysymystä representaatiosta illuusiona, mutta täysmodernismin välineen totuudellisuuteen pyrkiminen on sille vierasta, ellei modernistisia abstraktioita ajatella asetelmiksi, joiden aiheena on maalaustaide. 

Asetelma kantaa aina mukanaan asetelmaperinteen symboliikkaa. Mustuneiden hedelmien kautta saadaan viittaus vanitas ja memento mori – tematiikkaan. Voimme löytää tästä teoksesta yhteydet Pompeijin ikiaikaisiin seinämaalauksiin, joissa syötävät hedelmät esitettiin taidehistorioitsija Norman Brysonin mukaan vieraanvaraisuuden symbolina. Omenat on taidehistorian kaanonissa liitetty vahvasti myös pastoraalimaalauksiin rakkauden ja lahjan osoituksena. Myöhemmin ne on liitetty seksuaalisuuteen ja rinnastettu rintojen kuvaamiseen, kuten taidehistorioitsija Victor Stoichita toteaa tutkimuksissaan Cezannen omenoista.  

Taidehistorian professori Ville Lukkarinen on todennut, että modernismin tässä vaiheessa, abstraktion lisääntyessä, maalauksen ei tarvitse välttämättä viitata mihinkään. Se vain on ja kenties julistaa omalla olemassaolollaan olevansa hieno taideteos.  

Mustuneet omenat (1944) kuuluu Didrichsenin taidemuseon kokoelmaan. Teos on esillä Didrichsenin taidemuseon 60-vuotisnäyttelyssä Modernia! 12.6.–28.9.2025.  

Marjo Kokkonen

Kirjoittaja työskentelee oppaana Kansallisgalleriassa ja tekee gradua Helen Schjerfbeckistä.