Post-Kabaree pisti piirtämään

Olen miettinyt paljon, millä tavalla aion toimittaa ajatuksiani esityksistä Näyttämöraadissa. Tavallaan tekisi mieli täyttää omalta osaltani se valtava aukko, jonka lehtien kritiikkien kirjoittamisen väheneminen on luonut.  

Toisaalta tekee mieli vain kirjoittaa sitä, mitä mieleeni tulee ilman ”ammattifiltteriä”. Antaa itselleni luvan inspiroitua ja innostua. Antaa tilaa teatteritaiteen tarjoamille monenlaisille elämyksille: kriittiselle pohdinnalle, ilahtelulle, haikeudelle, empatialle… kaikki mitä ihmisen elämään mahtuu. Ehkä se voi olla kumpaakin. Ehkä se voi olla muuta. Se, mikä syntyy jaettavaksi, syntyköön. Tänään se on tällainen. Post-Kabaree pisti piirtämään.  

Mietin ihmiselämän kirjoa, kun istuin bussissa matkalla kotiin Post-Kabaree-esityksestä. Kuinka paljon ihmisen elämää mahtuukin näyttämölle ja kuinka pieneen pakettiin se kaikki samalla mahtuu. Ja kuinka paljon silti jää tarinoita kerrottaviksi. Ystäväni sanoin ”Tää on kyllä kaikkien aistien elämys”, ja sen tiesi heti astuttuaan Pikisalin ovista sisään. Makkaran tuoksu hiipi nenään ja silmät tuijottivat, joka suunnasta. Hitaasti pyörivä karuselli oli kuin aikakone odottamassa napin painallusta.  

Tämä teos ei mielestäni parane kuvailemalla. Jokainen katsoja ansaitsee tulla yllätetyksi niin kuin minä yllätyin monta kertaa illan aikana. Toivottavasti tämä piirustus tekee oikeutta kaikille niille tunteille, joita eilen katsoessani koin.  

Jokainen meistä ansaitsee rakastavia, lempeitä, hymyileviä katseita. Jokainen meistä voi kasvattaa maailman rakastavien, lempeiden, hymyilevien katseiden määrää. Siitä sain muistutuksen eilen. 

Julian Owusu
Näyttämöraati

Näyttämöraati on Oulun teatterin kokoama, riippumaton joukko mielenkiintoisia oululaisia, jotka kertovat omin sanoin teatterikokemuksistaan eri kanavissa. Teatteri haluaa lisätä puhetta taiteen kokemisesta rennolla otteella.