Rakastettu oululaisnäyttelijä Tuula Väänänen palkittu Ida Aalberg -säätiön näyttelijäpalkinnolla

Oulun teatterin pitkäaikainen ja rakastettu näyttelijä Tuula Väänänen on saanut Ida Aalberg -näyttelijäpalkinnon. Ida Aalberg -säätiö palkitsi samalla palkinnolla myös Kajaanin kaupunginteatterin Salla Loperin. Tampereen Teatterikesän avajaisten yhteydessä jaetut palkinnot ovat suuruudeltaan 7500 euroa.

”Palkinto tuntuu todella hyvältä! Tekee samanaikaisesti mielen nöyräksi ja ylpeäksi. Ylpeäksi siitä kuinka hienoa teatteria meillä ja ylipäätään muun Suomen teattereissa tehdään. Ja olen saanut olla niissä mukana. Palkinto kuuluu kaikille”, Tuula Väänänen kertoo tunnelmistaan juuri palkinnon saatuaan.

Palkintoperusteet kuuluvat seuraavanlaisesti:

”Tuula Väänänen on ollut Oulun teatterin tinkimätön, väsymätön ja aina haasteisiin valmis näyttelijä vuodesta 1995 lähtien. Hän on tehnyt huikean määrän suuria rooleja, ja hänet muistetaan muun muassa ketään kumartamattomana Niskavuoren Hetana ja kaiken hallitsevana Kuningatar Elisabetina. Viime aikoina hän on taipunut muun muassa patriarkaatin haastavaksi, omaa tietään kulkevaksi Synninkantajien Mummiksi, Kaboom ja kuvittelun voiman Poniksi, Keppien päälliköksi ja Lääkärinukeksi sekä Lauluja harmaan meren laidalta -teoksen merelle katoavaksi Ailaksi.

Merkityksellinen on myös Väänäsen roolityö Oulun teatterin produktiossa En päässyt Juliaksi, jossa Väänänen käy uraansa ja henkilöään läpi, rohkeasti, paljaasti ja itselleen nauraen. Tässä roolissa erityistä on Väänäsen kyky hahmottaa ja artikuloida näyttelijäntyötä ja esitysdramaturgiaa, kannatella ja kehua vastanäyttelijäänsä sekä haastaa normittunutta naiskuvaa. Esityksessä Väänänen myös astui suvereenisti ja pelotta itselleen täysin uuteen tapaan työskennellä. Tuula Väänänen on aina valmis keskustelukumppani ja teatteriyhteisön kantava voima, jolla on 35 vuoden uran jälkeenkin nälkä tehdä ravisuttavia esityksiä.”

Tuula Väänäsen pitkä ura Oulun teatterissa

Tuula Väänänen aloitti Oulun teatterissa vuonna 1995. Tuolloin 37-vuotiaan näyttelijän kanssa samaan aikaan aloittivat myös muun muassa Jaana Kahra, Anneli Niskanen ja Janne Raudaskoski.

Syksyn 1995 Teatterioulu-lehdessä Väänänen kertoo siitä, millainen hän on omasta mielestään ja millaisiin rooleihin hän omasta mielestään sopii.

”Myöhään syttyväistä lajia. Paranee vanhetessaan! Isot ja pienet roolit, ja varsinkin isot, kunhan ovat haasteellisia.”

Oulun ja Oulun teatterin valintaan hän vastaa samaisessa lehdessä.

”Oulu on kotikaupunki. Pitää katsoa, kestääkö kantti omalla maalla. Äiti, sisko, tädit ja serkut asuvat täällä, ja yhteydet vanhoihin koulukavereihin on vielä olemassa. Tuntuu hyvältä olla omilla juurillaan, eli tietää ”keiden joukossa seisoo.””

Väänäsen ensimmäinen rooli Oulun teatterissa oli opettajatar Pentti Haanpään näytelmässä Isännät ja isäntien varjot, jonka ohjasi ja dramatisoi Anita Myllymäki suurelle näyttämölle syyskuussa 1995.

Ensimmäinen päärooli Väänäsellä oli samaisena syksynä Aila-leskenä Jarmo Lampelan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Ennen ensi talvea, jonka kantaesitys nähtiin pienellä näyttämöllä lokakuussa 1995. 60-luvulle sijoittuvassa näytelmässä yksinhuoltajaa ja kahden lapsen äitiä esittävä Väänänen kertoi roolin sopivan hänelle ”kuin tikku päähän” Pohjolan työ -lehdessä lokakuussa 1995.

”Työryhmän kokonaispanos on vahva ja sen kärkenä Ouluun palannut Tuula Väänänen äitinä… Tuula Väänänen on ilmeikäs ja madonnamainen hyvänä äitinä”, kuvaillaan Suomenmaan arviossa.

”Näytelmän koskettavin ja totuudellisin hahmo oli Tuula Väänänen. Kunpa teatterissa näkisi usein tällaisia ehdottomia roolitöitä”, kirjoittaa puolestaan Pohjolan Sanomat.

Paljon mieleenpainuvia rooleja

Tuula Väänäselle on kertynyt vuosien aikana lukuisia mieleenpainuvia rooleja. Alkuvuosilta mieleen hänelle on jäänyt Eira Mollbergin Suutarin lapsilla ei ole jalkoja syksyltä 1996, Anna-Maria Klintrupin ohjaama Tohvelisankarin rouva keväältä 1997 ja Maarit Pyökärin ohjaama Vuoriston kaunotar syksyltä 1997.

Suutarin lapsilla ei ole jalkoja -näytelmästä hän kertoo Suomenmaa-lehdessä joulukuussa 1996: ”Kiitollinen rooli, jossa sai olla kaikkea pikkutytön ja aikuisen naisen väliltä.”

Muita tärkeitä näytelmiä Väänäselle on ollut muun muassa Sakari Hokkasen ohjaama Pauliina Rauhalan Synninkantajat vuonna 2020, Fiikka Forsmanin ohjaama Raja vuonna 2012, Ahti Ahosen ohjaama Franca Ramen ja Dario Fon Donna-monologi vuonna 2011 Vinttikamarissa, Katariina Lahden ohjaama Populaarimusiikkia Vittulajänkältä vuonna 2003, nimirooli Sina Kujansuun ohjaamassa Hella Wuolijoen Niskavuoren Hetassa vuonna 2007 ja nimirooli Minna Nurmelinin ohjaamassa Mestaritontun seikkailut -näytelmässä vuona 2005.

Näytteleminen on pelaamista ja leikkimistä

Näyttelijäntyöstä ja kulttuurin merkityksestä Tuula Väänänen kertoi Forum24:n haastattelussa joulukuussa 2019.

”Oivaltaminen on prosessi. Vielä viimeisessäkin näytöksessä saattaa hoksata jotakin uutta. Näytteleminen ei ole valehtelemista. Se on pelaamista ja leikkimistä. Ihminen tarvitsee kulttuuria niin kuin hengittämistä. Aina voi sanoa, että on tärkeämpiä asioita kuin kulttuurihömppä. Mutta ehkä se tuo hymynhäivää suupieleen tai loivennusta otsarypistysten sekaan. Sitten voi katsoa ympäristöään eri silmin.”

Väänänen on edelleen näyttelijänä kokeilunhaluinen ja aina innokas oppimaan uutta. Joulukuussa 2021 ensi-iltansa saanut Alma Lehmuskallion ohjaama En päässyt Juliaksi syntyi prosessissa ilman valmista käsikirjoitusta, mikä vaatii koko työryhmältä paljon. Ensi-illan alla Väänänen kertoi näyttelemisestä yhdessä Pyry Äikään kanssa.

”Koen kunnia-asiana päästä näyttelemään nuoren ja lahjakkaan Pyry Äikään kanssa. Hän sekä haastaa että kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Pyry on näyttelijänä sellainen, joka tukee ja haluaa tuoda toisen vahvuudet esiin. Hänen kanssaan on hyvä lähteä kohti esityksiä.”

Tänä syksynä Tuula Väänäsen voi nähdä En päässyt Juliaksi -produktiossa, Eljas Liinamaan ohjaamassa Jäniksen vuodessa ja ensi-iltansa 11. marraskuuta saavassa Vanhempainillassa, jonka ohjaa Jukka Heinänen.

Tuula Väänänen, synt. 1958

• Valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 1988.
• On ollut kiinnitettynä Oulun teatteriin vuodesta 1995 lähtien.
• Oulun läänin taidetoimikunta palkitsi hänet vuonna 1996 Nuoren taiteilijan palkinnolla.
• On ollut kiinnitettynä myös KOM-teatterissa ja Teatteri Eurooppa Neljä -teatterissa.
• Teatterinäyttämöiden lisäksi Väänänen on näytellyt muun muassa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (2009), Erottamattomat (2008), Punahilkka (2007), Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (2002), Kivinen lintu (1999), Pidetty hiljainen mies (1995) ja televisiosarjoissa Kaikki synnit (2019–2020), Taivaan tulet (2010) ja Enkeli tulessa (2004).