Asetelma kvittenistä, kaalista, melonista ja kurkusta, n. 1602
Juan Sánchez Cotán (1560–1627)
The San Diego Museum of Art
Espanjalainen asetelmamaalaus syntyi 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa Toledossa, joka oli aiempi pääkaupunki ja pitkäaikainen kulttuurin keskus. Siellä toimi myös taidemaalari Juan Sánchez Cotán (1560–1627), joka tunnetaan erityisesti vaikuttavista ja sommittelultaan yksinkertaisista asetelmamaalauksista.
Taiteenkeräilijöiden ohella laajempikin yleisö kiinnostui asetelma-aiheista, ja asetelmamaalauksilla oli kysyntää. Taiteilijoiden kyky luoda todellisuutta muistuttavia illuusioita koettiin kiehtovana, ja samalla asetelmamaalausten herättämät mielleyhtymät saivat usein uskonnollisia merkityksiä.

San Diegon taidemuseon kokoelmien Asetelma kvittenistä, kaalista, melonista ja kurkusta on sommittelultaan ja värimaailmaltaan hyvin rauhallinen. Huomiota herättää kuitenkin maalauksessa näkyvä terävä valo. Voimakas valo korostaa kuvan etualan kasviksia herättäen ne ihmeellisellä tavalla eloon samalla, kun maalauksen tumma tausta ikään kuin pakenee katsetta.
Maalauksessa vasemmalla on kuvattu naruista riippuvat kvitteni ja kaali. Tummaa taustaa reunustaa jonkinlainen ikkuna-aukko tai hyllytaso. Etualan tasolla on halkaistu meloni, melonin pala, sekä kurkku äärimmäisenä oikealla. Kurkku ja meloninpala ovat tason reunalla, osittain kurottumassa kohti katsojaa. Vihannekset ja hedelmät on aseteltu siten, että maalaukseen syntyy kaareva linja, jonka keskelle, meloniin, kaikkein kirkkain valo osuu.
Asetelmamaalauksia tulkitaan usein symboliikkaa ja piilotettuja merkityksiä korostaen. Kun Cotánin maalausta katsoo rauhassa, keskittyen vain kuvassa näkyviin asioihin, tuntuu siltä kuin valon tutkiminen nousisi pääosaan.
Katsoja pääsee osaksi maalauksen tilannetta
Tekninen taituruus on tärkeä juonne asetelmien viehätyksessä. Cotánin maalauksessa kirkkain valo kuljettaa katseen halkaistuun meloniin, ja erityisesti sen sisältä pursuileviin siemeniin. Olemme ikään kuin pysähtyneet arkisen tapahtumaan äärelle – meloni on halkaistu, ja leikattua palaa on alettu myös kuoria. Melonin luonnollisuus houkuttelee maistamaan. Ehkä aikalaiskatsojien kiinnostusta herätti juuri häkellyttävä todenmukaisuus, ikään kuin silmän huijaaminen. Katsoja ei vain ihastele kauniisti maalattuja syötäviä hedelmiä, vaan pääsee osaksi maalauksen tilannetta.
Tumma tausta ja yksinkertaisesti kuvattu tila häivyttävät maalauksesta kaiken muun paitsi luonnonantimet – katsoja saa tempautua aistimaan asetelman ruoka-aineita, ja osallistumaan hetkeksi maalauksen todellisuuteen. Asetelmamaalausten luonteeseen kuuluukin usein vahva vuoropuhelu kahden maailman välillä – maalauksen todellisuus tuntuu tulevan hyvin lähelle katsojaa.
Taiteilijan oman ajan todellisuuteen viittaa se, että tuoreita elintarvikkeita säilytettiin jonkinlaisessa alkeellisessa ruokakomerossa tai telineessä, jota maalauksen kehysmäiset reunukset ja etualan taso saattavat kuvata. Hedelmiä ja vihanneksia ripustettiin naruihin tuulettumaan. Maalauksessa naruista roikkuvat kvitteni ja kaali muuttuvat kiinnostavalla tavalla painottomiksi, ne tavallaan leijuvat osana sommitelmaa. Nykykatsojan silmiin ne vaikuttavat ehkä arvoituksellisilta, vaikka taiteilijan aikaan naruista riippuvat ruokatarpeet olivat arkipäivää. Kuvaamalla arkisia asioita, jotka korostuvat voimakkaan valon ja yksinkertaisen taustan ja sommittelun ansiosta, taiteilija haluaa ehkä kiinnittää katsojan huomion yksinkertaisten asioiden esteettisyyteen ja viehättävyyteen.
Arkiset asiat muuttuvat merkityksellisiksi
Cotánin taka-ajatuksia voimme silti vain arvailla. Asetelma on maalattu noin vuonna 1602, jolloin hän oli taloudellisesti ja sosiaalisesti menestyvä taidemaalari Toledossa. Vuonna 1603 hänen tiedetään myyneen omaisuutensa ja aloittaneen uuden elämän Etelä-Espanjassa, granadalaisessa luostarissa. Luetteloitujen maalausten joukossa oli erityisesti uskonnollisia maalauksia ja maisemia, mutta Cotánin tiedetään maalanneen ainakin yhdeksän asetelmaa. Tieto taiteilijan luostarielämästä houkuttelee tulkitsemaan Cotánin asetelmamaalauksia usein hartaan uskonnollisessa hengessä. Myös geometriasta ja tähtitieteestä ponnistavat maailmankaikkeuden kysymykset ovat ohjanneet maalausten tulkintaa.
San Diegon taidemuseon asetelmamaalauksen merkitys saattaa kuitenkin syntyä yksinkertaisuuden ääreen pysähtymällä. Pelkistetyt värit, korostetun rauhallinen sommitelma, voimakkaan valon ja pimeän taustan vuorottelu paljastavat taiteilijan luoneen kasviksille ja hedelmille hyvin esteettisen kehyksen – katse johdatetaan kohti kirkkainta valoa ja samalla kohti halkaistua, todentuntuista melonia. Katsojan ennakkoluulot karistetaan – arkiset asiat muuttuvat merkityksellisiksi ja katsomisen arvoisiksi. Todentuntu on lähes käsinkosketeltava. Halkaistu meloni vetää katsojaa puoleensa, tuntuu kuin kasviksia ja hedelmiä katsoisi ensi kertaa. Parhaimmillaan asetelmamaalaukset saavat meidät näkemään todellisuuden uudella tavalla.
Amanuenssi Salla Heino