Alma Lehmuskalliolle jatkosopimus taiteellisena johtajana

Oulun teatterin hallitus on yksimielisesti kokouksessaan maanantaina 21.2. päättänyt Alma Lehmuskallion jatkokaudesta Oulun teatterin taiteellisena johtajana. Myös taiteellinen henkilökunta puoltaa yksimielisesti Alman jatkoa.

”Olemme todella iloisia Alma Lehmuskallion jatkosta taiteellisena johtajana. Alma on rohkea johtaja, joka tukee ja edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja luovuutta teatterissamme. Viimeaikaisina haastavina aikoina Alma on johtanut huumorilla, hymyllä ja tulevaisuuteen uskoen. Alman luoma tuleva ohjelmisto innostaa ja inspiroi taiteellisesti ja taidollisesti. Kun mennään kohti kulttuurivuotta 2026 ja Euroopan katse kohdistuu Ouluun, ollaan Alman johdolla kovassa iskussa!”, näyttelijäyhdistyksen puheenjohtaja Annika Aapalahti iloitsee.

Alma Lehmuskallion nykyisen sopimuksen ensimmäinen kausi päättyy vuoden 2022 loppuun mennessä. Sopimuksen uudistamisella tavoitellaan työn jatkumista kulttuuripääkaupunkivuoden loppuun saakka. Sopimus on kaksiosainen ja kattaa vuodet 2023–2024 sekä optiovuodet 2025–2026.

”Lehmuskallion lisäkausi turvaa teatteritoiminnan jatkuvuuden ja pitkäjänteisen suunnittelun. Hän on ottanut Oulun teatterin taiteellisesti omakseen ja ansainnut inhimillisyydellään ja ammattitaidollaan koko organisaation luottamuksen ja arvostuksen. Olen iloinen siitä, että hän tulee saamaan mahdollisuuden tehdä töitä ja loistaa haastavan poikkeustilan jälkeenkin ja johtaa meitä kohti Oulun kulttuuripääkaupunkivuotta”, tuotantopäällikkö Sari Tanner kuvailee.

”Hirveä halu nähdä, mitä normaali toiminta on”

Lehmuskallio on iloinen siitä, että on saanut koronakriisistä huolimatta edistettyä niitä asioita, joita häneltä odotettiin ja joita hän itse halusi kehittää hänen aloittaessaan taiteellisena johtajana tammikuussa 2020.

”Esimerkiksi mahdollisuuksien antaminen uusille tekijöille, uusien tekemisen tapojen kehittäminen, kuten Siltatanssit-produktion toteuttaminen Oulun taidemuseoon ja En päässyt Juliaksi -produktion teko ilman valmista näytelmätekstiä sekä Billy Elliot -musikaalin laaja yhteistyö alueen eri toimijoiden kanssa”, Lehmuskallio kertoo eteenpäin menneistä asioista.

Koska koronapandemia on vaikuttanut koko Oulun teatteriin, haluaa Lehmuskallio vielä nähdä talon normaalin toiminnan ja kehittää edelleen Oulun teatteria.

”Haluaisin päästä laineelle surffaamaan sen sijaan, että yritän vain jääkylmässä kaislikossa päästä laudan päälle. Minulla on hirveä halu nähdä, mitä normaali toiminta on. Työni on ollut isosti tähän mennessä kriisijohtamista, vaikka on pystynyt tekemään myös normityötä. Odotan innolla, että pääsen toimimaan ilman, että joka kolmas päivä pitää päivittää turvallisuusohjeita”, Lehmuskallio kertoo ja jatkaa:

”Ihmiset liittyvät siihen, miksi haluan jatkaa. Saan tukea omalle visiolle ja työlle. Kohtaan paljon halua ja intoa tehdä teatteria tosi hyvin ja siihen meillä on mielettömän taitavat tyypit ja hirveän kivat ihmiset töissä joka puolella. Haluan jatkaa myös siksi, että haluan tehdä töitä näiden ihmisten kanssa.”

Oulun teatterin tulevaisuuden Alma Lehmuskallio näkee valoisana.

”Meillä on superhyvät näkymät. Olemme pystyneet ihmeellisellä tavalla koronan aikana uudistumaan ja kehittymään sekä luomaan teatteria uusiksi. Kunhan pääsisimme normaalilla tavalla näyttämään sen ulospäin ja vuorovaikutukseen yleisön kanssa, meillä on mahdollisuus aivan huippuvuosiin. Se ei ainakaan täällä työskentelevistä ihmisistä jää kiinni.”

Taiteen itseisarvon puolustaja

Alma Lehmuskallion visiona on etsiä mahdollisimman monia tapoja esityksille löytää tiensä näyttämölle ja luoda esitysten ja kohtaamisten avulla yhteyksiä ihmisten välille.

”Moninaisuus tekemisen tavoissa tuo moninaisuutta lopputuloksiin, mikä on teatterin ehdoton vaatimus ja olemassaolon tarkoitus. On kivaa ajatella, että katsojan kokemus on sellainen, että ai hitto teatteri voi olla tällaistakin.”

Lehmuskallio näkee, että teatterin yksi tehtävistä on luoda yhteyksiä ihmisten välille, katsojan ja esityksen välille sekä erilaisten ihmisryhmien välille. Koska yhteyksien luominen on rajulla tavalla haastettu koronan aikana, tuntuu Lehmuskallion mielestä samassa tilassa tapahtuvan kokeminen entistä mielekkäämmälle. Korona-aikana on korostunut se, miten paljon taidetta ja toisia ihmisiä tarvitaan.

”Haluaisin, että meillä pystyisi tuntemaan teatterin itselleen läheiseksi, ja tämä läheisyys voi syntyä monella eri tavalla. Samaistumisesta, viihtymisestä, nähdyksi tulemisen, uuden oppimisen tai haastetuksi tulemisen kokemuksesta. Toivoisin ettemme tee sellaista, että katsoja kokisi jäävänsä ulkopuolelle, vaikkei kokisi aihetta läheiseksi tai olisi eri mieltä. Tulisi silti katsomaan ja antaisi mahdollisuuden ajatusten avartumiselle.”

Tärkeää Lehmuskalliolle on myös puolustaa nykyajassa taiteen itseisarvoa, kauneuden kokemisen arvoa ja sellaisten kokemusten arvoa, joiden hyötyä ei pysty edes sanoittamaan.

”Hyötyajattelu ei kuulu teatteriin tai taiteeseen. Voidaan ajatella, että teatterilla on terveydellisiä hyötyjä, mutta se ei ole silti meidän olemassaolon tarkoitus.”

Lehmuskallio painottaa, että taiteellisesta visiosta puhuttaessa täytyy puhua samalla myös kestävistä toimintatavoista ja ihmisten hyvinvoinnista. Teatteriala on tekijöilleen vaativaa esimerkiksi hurjien työaikojen vuoksi. Työhyvinvointia on Lehmuskallion ja toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilasen johdolla kehitetty.

”Hyvinvoivat ja nähdyksi sekä kuulluksi tulleet ihmiset, jotka voivat työskennellä turvallisessa ilmapiirissä, tekevät parasta taidetta”, Lehmuskallio painottaa.

Palkitun työparin saumaton yhteistyö

Alma Lehmuskallion työparina Oulun teatterissa on toimitusjohtaja Moilanen. Palkitun kaksikon työskentely on saumatonta ja vaikka heillä on selvärajaiset omat tontit ja osaamisalueet, on heillä kyky kuunnella ja oppia nopeasti toisen alueesta.

”Pätevä ja toimelias, aikaansaava ja ehkä tärkeimpänä kauhean kiva ihminen. Anu-Maaritin draivi on todella innostava. Työparityöskentelyssä on älyttömän tärkeää, että synkkaa. Teatterialalla ohjaaja ja taiteellinen johtaja ovat yksinäisiä ammatteja, joten on poikkeuksellisen siistiä saada hyvä esihenkilö, tukea ja että lähellä on keskustelukumppani. Freelancerina ei ole tällaista keskustelumahdollisuutta”, Lehmuskallio kuvailee.

”Olen erittäin iloinen siitä, että Alma on sitoutunut meihin ja työhönsä Oulun teatterilla. Hän on meille paras mahdollinen taiteellinen johtaja: huippuosaaja, joka on inhimillinen sekä samanaikaisesti kehitysorientoitunut. Meillä on sama visio rohkeasti uusiutuvasta kaikkien teatterista ja yhteistyö välillämme on sujuvaa. Tunnistamme toistemme osaamisen ja meillä on yhteensopivat erityisosaamisalueet. Molempien työ kehittää teatteria samaan suuntaan”, Moilanen iloitsee.

Ohjelmisto rakentuu tekijälähtöisesti

Oulun teatterin ohjelmisto rakentuu Alma Lehmuskallion hyppysissä tekijälähtöisesti. Esitys voi päätyä ohjelmistoon montaa reittiä. Lehmuskallio lähestyy kiinnostavaa ohjaajaa, kirjailijaa tai koreografia kysymällä, mitä hän haluaisi tehdä juuri meille.

”Minua kiinnostaa tekijän oma aihe, sisältö ja suhde sisältöön. Peilaan saamaani ehdotusta suurempaan kokonaisuuteen: onko tätä aihetta käsitelty meillä ja miten pystyisi tekemään näkyväksi ilmiötä, aihetta tai näkökulmaa, joka ei ole saanut vielä tuloaan. Annamme kaikkemme, että joku mitä joku haluaa tehdä, pääsee syntymään näyttämölle parhaalla mahdollisella tavalla.”

Lehmuskallio miettii paljon myös näyttämöllisyyttä: miksi jokin teos on juuri teatteria, miten teos suhtautuu esittämiseen ja mikä sen yleisösuhde on. Jos teoksen parempi ilmitulo olisi elokuva, podcast tai poliittinen manifesti, sen paras paikka ei välttämättä ole näyttämöllä.

Ohjelmiston suunnitteluun liittyy lisäksi suuremmat linjat, joita ovat esimerkiksi tekijöiden ammattilaisuus ja taiteellinen vapaus, yhteistyö muiden kulttuuritoimijoiden kanssa, eri-ikäisten huomioon ottaminen, mahdollisuuksien tasa-arvo tekijöille ja erilaisten tyylilajien toteutuminen.

”Tuntuu hienolta mahdollistaa jotain, mikä ei ole vielä päässyt valokeilaan ja myös juttuja, jotka eivät ole menneet missään toisessa teatterissa. Mietin paljon sitä, mistä esityksen omalakisuus ja uniikki taiteellinen kädenjälki syntyvät. Sytyn aina siitä, että ihmiset näkevät meillä jotain, mitä he eivät ole koskaan aiemmin nähneet. Tärkeintä on, että esityksellä on merkitys, joka on jaettavissa.”