Tarttuakko teatterin ovenkahvaan 

Kauan sitten, nuorena halusin hirveästi tekemään teatteria. Olin löytänyt tiedon, että Oulussa toimii nuorisoteatteri ja että sen toimintaan voi tulla mukaan. Keräsin rohkeutta, menin bussilla kaupunkiin, kävelin kohti taloa ja ovea, jonka takana ajattelin olevan joukon rohkeita, itsevarmoja ja kauhean taitavia teatterinuoria. Muistan, miten melkein tartuin ovenkahvaan ennen kuin rohkeus petti ja käännyin pois, menin bussiin ja takaisin kotiin. 

Sittemmin pääsin kyllä teatterin pariin kansanopiston ja Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen teatteri-ilmaisun ohjaajalinjan kautta. Totesin että kyllä, tämä on juuri niin mahtavaa kuin olin ajatellutkin. Työelämä vei kuitenkin jossain vaiheessa minut muihin kuin teatteritöihin, aika pitkäksikin aikaa. Joitakin vuosia sitten palasin teatteriin, nyt työskentelen Oulun teatterin järjestäjä-kuiskaajana, ja opiskelen työn ohessa kulttuurihyvinvoinnin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. 

Kulttuuripalvelut ovat perusoikeus

Kulttuurihyvinvointi on hieno sana ja tarkoittaa niitä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia, joita kulttuurin tekeminen, kokeminen tai muuten siihen osallistuminen ihmiselle tuottaa.  

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkistamassa raportissa listattiin yli 3000 tutkimusta taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksista, ja sen mukaan taiteella ja kulttuurilla voi olla positiivinen merkitys useiden sairauksien ennaltaehkäisyssä sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä.  

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 27. artikla määrittelee, että “jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.” Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu lapsen oikeus osallistua kulttuurielämään ja taiteisiin. Kulttuuripalveluiden ajatellaan olevan perusoikeus, johon jokaisella tulisi olla mahdollisuus asuinpaikasta tai sosioekonomisesta taustasta riippumatta. 

Tavoitteena tehdä teatteri helpommaksi lähestyä

Oulun teatteri on uuden strategian mukaan kaikkien teatteri. Taiteellinen johtajamme Alma Lehmuskallio kirjoitti omassa blogitekstissään, miten tärkeää on, että teatteria pääsee tekemään mahdollisimman monenlainen joukko ihmisiä, ja että jokainen katsoja löytäisi näyttämöltä samaistuttavan henkilön, hahmon, teeman tai tilanteen.  

Jos kokemus on, että teatterin ohjelmisto on suunnattu joillekin muille kuin minulle, tai että siellä käyvät jotkut muut kuin minunkaltaiseni ihmiset tai että en uskalla avata teatterin ovea, silloin visio kaikkien teatterista ja kulttuurisista oikeuksista ei toteudu, eikä kulttuurihyvinvointi jakaudu tasaisesti.  

Tietystikään kaikki eivät teatterissa käy. Mutta uskon, että on niitä, jotka ehkä haluaisivat käydä, mutta syystä tai toisesta eivät uskalla, halua tai osaa avata teatterin ovea. Opintoihini liittyen olen miettinyt, kuinka tavoittaisimme heidät voidaksemme esitellä tarkemmin teatterin taikamaailmaa ja niitä ihmisiä, jotka tekevät mahdolliseksi sen, mitä lavalla tapahtuu ja miten teatteria pyöritetään. Miten voisi tehdä teatteria tutuksi ja helpommaksi lähestyä?  

Ehkä tutustumisen myötä kenenkään muun ei tarvitsisi enää kääntyä kannoillaan ja tuntea, että tuo ei ole minun paikkani, vaan voisi turvallisin mielin käpertyä penkkiin salivalojen himmentyessä ja olla osa yhteistä kokemusta. Sillä sitä teatteri on.  

Marika Lamberg
Järjestäjä-kuiskaaja